Kello lyö tasan 6.00. Sellini katon rajassa olevasta kaiuttimesta karhea miesääni kuuluttaa herätyksen alkaneen. On huhtikuun 4.päivä ja keskiviikko. Ulkona on keväisen raikas ilma ja aurinkokin on juuri nousemaisillaan. Nousen haukotellen ylös, avaan pöydällä olevan matkaradion ja lähden suorittamaan arkisia aamutoimenpiteitä keittiön ja kylpyhuoneen puolelle. Samalla vilkaisen myös seinällä roikkuvaan kalenteriin. Huomaan, että tänään tulee kuluneeksi tasan kolme kuukautta tuomioni alkamisesta. Suihkussa käytyäni, aamupuurot syötyäni, hampaat pestyäni ja työvaatteet päälle rimpuiltuani, olen valmis lähtemään töihin. Työmaalla pitäisi olla seitsemään mennessä, joten kun radiossa ilmoitetaan kellon olevan kymmentä vaille, lienee sopiva rako lähteä kävelemään kohti kivimuuria. Tänään pitäisi olla tiedossa täysin normaali työpäivä eli Suomenlinnan historiallisten muurien kunnostamista. Saavun työmaalle suunnilleen oikeassa ajassa ja huikkaan hyvät huomenet kahdelle virolaiselle työt...
Mehustelua populaarikulttuurista