Keväällä vuoden 2019 keikkakesää odottaessa ei olisi
välttämättä uskonut, että kesän kohokohta tullaan näkemään elokuussa
Kaisaniemessä, kun 46-vuotias Oasis-legenda Liam Gallagher kapuaa In The Park -tapahtumassa
lavalle. Olkoonkin näkökulma kuinka subjektiivinen tahansa, niin lauantaina Helsingissä
nähty esiintyminen oli kaikin puolin hämmentävän kova. Liam Gallagher todisti
olevansa jotain sellaista, mikä vetää edelleenkin karvat pystyyn.
Vanhana Oasis-diggarina keikan odotusarvo oli jopa hiukan inhorealistinen.
Lähtökohtana oli lähteä fiilistelemään varhaisnuoruuden idolia, juomaan muutama
keppana ja siinä sivussa hoilata Wonderwall
illan viimeisenä nostalgiamällinä. Mitään veret seisauttavaa spektaakkelia ei
rohjennut odottaa varsinkaan, kun lipunmyynti tapatumaan ei ollut ennakkoon
vetänyt odotetun kaltaisesti.
Liam kuitenkin veti odotusarvoiltani maton
alta heti ensimmäisen kappaleen lähtiessä soimaan. Kun illan avannut legendaarinen
Oasis-bängeri Rock ’n’ Roll Star
lähti rullaamaan, tuntui kuin olisi saanut nyrkistä silmään.
Liam taustabändeineen tarjoaa tällä hetkellä jotain
sellaista, mitä pop-kenttä kaipaa kipeästi: suoraviivaista, röyhkeää,
itsevarmaa ja yksinkertaisiin koukkuihin perustuvaa melodista tykitystä, joka
ei pyytele keneltäkään anteeksi. Teoriassa vanhaa, mutta silti niin tuoretta. Rehellisen aitoa rock’n’rollia, sellaista,
mitä on vapauttavaa kuunnella kaiken indie- ja elektropainoitteisen musiikin
keskellä. Ylimääräinen kikkailu on jätetty pois ja itse ydin on pystytty
nostamaan upealla tavalla keskiöön. Liam selkeästi tietää, mitä tekee ja haluaa.
Liam on fresh.
Tietenkin Oasiksen perinteeseen pohjautuva musiikki ja
spektaakkeli vaativat sen, että artistin lavaenergia on kunnossa. Myös solistin
äänen on kestettävä, mikä on usein ollut Liamin kohdalla selkeä haaste. Nyt
nähdyn perusteella nämä molemmat ovat juurikin kunnossa. Liamista hohkasi
Kaisaniemen illassa valtava energia ja intensiteetti, jota yleensä näkee vain
nuorten nosteessa olevien artistien kohdalla. Tähän päälle yhdistettynä Liamin
elefantin kokoinen karismaattisuus sekä kyky imeä yleisöstä itseensä energiaa,
tekevät esillepanon kokonaisuudesta yksinkertaisesti huikean. Toki paikoitellen
tuntui, että Liam joutuu painimaan äänensä kanssa aivan limiteillä, mutta
toisaalta niin sen tässä tapauksessa kuuluukin mennä. Kaikki on jätettävä
lavalle.
Illan settilista oli myös onnistunut. Biisikatraassa kuultiin
sopiva sekoitus vanhoja Oasis-ralleja, jotka oli upotettu hyvin Liam
Gallagherin soolotuotannon sekaan. Bändin soitto oli todella puhdasta ja
kunnioitti hienosti Oasis-perinteitä. Yleisö eli täysillä mukana ja suorastaan
söi kädestä. Uusista kappaleista Shockwave
ja The River toimivat parhaiten
livenä. Eniten yleisöön upposivat totta kai vanhat hitit, joista parhaimpien
valitseminen on mahdotonta. Ehkä keikan puolivaiheilla kuultu Slide Away soljusi jollain tapaa
parhaiten.
Konsertin jälkeen ihmisten naamat olivat yhtä leveää hymyä.
Loppuen lopuksi hyvin yleisöä vetänyt konsertti tulee jäämään muistiin pitkäksi
aikaa. Myös suurin Oasiksen paluun fantasioiminen ei tunnu enää tarpeelliselta,
sillä Liam tarjoaa nykyisellään sellaista, mihin veljekset keskenään eivät
välttämättä enää pystyisi. Oikeastaan voi sanoa, että Oasista ei enää tarvita,
kun Liam on noussut takaisin näin kovalle tasolle – ja mielestäni se on jo paljon
sanottu.
 |
| Kuva: LiamGallagherOfficial |
Kommentit