Pääkaupunkiseutulaisille, jotka eivät suuntaa mökille
juhannuksen viettoon, tarjoaa Stadin Juhannus Lonnan saarella mukavat puitteet
pikku keskikesän juhlille. Vuonna 2014 yleisölle avattu saari toimii oivana
alustana kekkereille, jossa nousevat kotimaiset artistit pääsevät esiintymään
ja viihdyttämään kesäistä kuulijakuntaa. Kokonaisuudessaan paketti on
miellyttävä, hyvähenkinen ja huolettomalla tunnelmalla höystetty. Tänä vuonna
pippalot olivat kolmipäiväiset, alkaen torstain Pasan ja Olavi Uusivirran
keikoista, päättyen sunnuntain Shivan
Dragnin harvoin kuultavaan herkkuun.
Omalta kohdaltani Stadin Juhannus oli tänä vuonna yksipäiväinen.
Lauantai oli päivistä se, joka vaikutti ennakkoon sopivimmalta. Mielenkiintoa
mukavan miljöön lisäksi herätti varsinkin Pesson
esiintyminen, Saimaan sessio, SOFA sekä Shivan Dragn.
Alun perin lauantai oli tarkoitus aloittaa parin kylmän
keskikaljan jälkeen M:n keikalla,
mutta allekirjoittaneelle tuttuun tyyliin aikataulut venyivät ja saarelle
ajelehtiva lautta ehti lipua omia menojaan. Näin ollen M jäi näkemättä ja festivaalit pääsivät alkamaan vasta Pesson keikalla. Sisätiloissa
järjestetty keikka tarjosi kuitenkin hyvät lähdöt juhannuspäivän viettoon;
yleisöä oli pakkautunut varsin kivasti lavan eteen ja tunnelma oli leppoisa.
Paljon parempaa esiintymispaikkaa ei nouseva artisti voi juuri toivoa.
Artistina Pesso
on mielenkiintoinen. Popahtavaa räppiä tekevä artisti on julkaissut muutaman
kappaleen, joita varsinkin YleX:n Uuden musiikin ohjelmissa on soitettu.
Kappaleissa on hyviä koukkuja ja ne ovat tuoreen kuuloisia. Voisi sanoa, että ne ovat kappaleita, joille
voi hyvinkin povata suurempaakin radiosoittoa. Livenä kappaleet toimivat myös
varsin kelvollisesti. Tietenkin Pessosta huomaa sen, että juttu on selkeästi
vielä alussa mutta orastavaa potentiaalia on. Kontakti yleisöön oli hyvä ja
artistin aito into musiikkia kohtaan huokui läpi. Yleisesti ottaen Pesson meiningissä
oli mukavaa aitoutta ja kotikutoisuutta sanan positiivisessa mielessä.
Mielenkiinnolla voikin jäädä seuraamaan, miten Pesso porukoineen saa raivattua
tietään hyvin kilpaillulla kentällä.
Pesson jälkeen paranneltiin porukalla hiukan maailmaa ja
hyökättiin tämän jälkeen Terassilavalle Saimaan
kimppuun. Saimaa, joka on tunnettu ammattimaisesta progeotteestaan, pisti
parastaan. Hiukan aikataulusta viivästynyt keikka oli sen ensimmäiseltä
minuutilta lähtien puhdasta hunajaa. Soittimet soivat saumattomasti yhteen ja tunnelma
oli ainutlaatuisen maukasta. Bändi pudotteli niin vanhempaa tuotantoa kuin
uudempaakin Urheilusuomi-kamaa. Stadin Juhannuksen järjestäjiltä Saimaan
voikin sanoa olleen unelmabuukkaus. Viimeistään siinä vaiheessa kun Saimaa
kajautti ilmoille oman versionsa Joutsenlaulusta, pystyi sanomaan äänen, että
parempaa tuohon hetkeen ei voi pyytää. Bändi piiskasi itsensä ja yleisön sellaiseen
kesäillan transsiin, joka jättää mieleen lämpimät muistot hyvin pitkäksi aikaa.
Ainoa miinus Saimaan viivästyneessä keikassa oli se, että se
vei mukanaan SOFAn keikan.
Feminististä räppiä tarjoileva duo olisi ollut hauska kokea, mutta kun keikalle
koitti heti Saimaan jälkeen siirtyä, oli räpit jo räpätty. Kun SOFAn keikalle
menneiltä frendeiltä kyseli, että millainen oli ollut mökä, sai kuulla, että spektaakkeli
oli ollut helvetin hyvä. Pieni
vitutus nousikin, sillä tuntuu varsin typerältä, että näin pienillä
festivaaleilla onnistutaan soitattamaan kaksi kokoonpanoa päällekäin.
Joustovaraa ja pelivaraa pitäisi löytyä enemmän. Tällaista ei saisi käydä. Ei vaikka elettäisiin minkälaisessa Sääntö-Suomessa.
SOFAn jälkeen oli hetki aikaa nauttia Lonnan mieltä
hivelevistä maisemista ja Fat Lizardin iloliemistä, kunnes Terassilavalla
veistelynsä aloitti DJ Ibusal. Jotenkin
Ibusalin sanoma ei kuitenkaan tuntunut juhannukseen optimaalisella tavalla
sopivalta, joten keikka jäi vähemmälle huomiolle.
Lauantainta vaivannut aikataulujen venyminen meinasi
myös hankaloittaa Makasiinilavalla aloittaneen Shivan Dragnin keikkaa. Artturi Tairan vetämä, hiukan mystinen
projektibändi, oli itselleni ehdottomasti mielenkiintoisin buukkaus Stadin
Juhannuksessa. Kerran Konepajan Brunossa Shivan Dragnin vedon nähneenä olen
ollut vakuuttunut siitä, että tässä on sitä jotain. Muun muassa poppia, elektroa ja
psykedeliaa yhdistelevä konsepti on onnistuessaan täydellisesti ajan hengessä
kiinni olevaa poljentoa, jossa paikoitellen tampataan hulluuden ja nerouden
välimaastossa. Artturi Tairan tekeminen Lonnan juhannuksessa olikin jälleen
kerran ihailtavan hienoa. Vaikka lähtökohdat aikatauluista huolimatta olivatkin
jokseenkin haastavat, onnistui veto äärimmäisen hyvin. Ammattimainen, itsevarma
ja luova ote saivat yleisön puolelleen. Toissa viikolla koluttu Sideways ja
siellä yleisönsä hurmannut Apparat
nousikin nopeasti mieleen. Oikeisiin kanaviin jaettuna ja linkitettynä Shivan
Dragnille olisi varmasti suurempaakin kysyntää myös Suomen rajojen
ulkopuolella. Esimerkiksi hypoteettisella tasolla, jos ja kun Moderat tekee vielä jonain päivänä
comebackin, en näkisi ollenkaan hullumpana ajatuksena, että Shivan Dragn täydellä kokoonpanollaan olisi mukana kiertueella. Toki se vaatisi sen, että Shivan
Dragn saisi ulos ensimmäiset rallinsa ja projektiin pantaisiin vielä enemmän
energiaa. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa.
Kokonaisuutena juhannus Lonnan saarella oli erittäin
onnistunut. Suurimmat kiitokset järjestäjille voi antaa mielenkiintoisista
artistivalinnoista, loistavan miljöön valitsemisesta, tunnelman luomisesta sekä liberaalista päihdepolitiikasta. Parannettavaksi
jää aikataulukuviot sekä kyytijärjestelyt Lonnalle ja takaisin. Ainakin saarelta
poispääsyn tulisi olla nopeampaa, varsinkin kun keikkojen loputtua ei
varsinaista ohjelmaa saarella enää tunnu olevan. Hyvällä omallatunnolla voi
kuitenkin sanoa, että parhaimmillaan Helsingissä vietetty juhannus voi olla
jopa parempaa kuin perinteinen mökkiviikonloppu Suomen suvessa. Tämän Stadin
Juhannus omalla panoksellaan todisti.
 |
| Kuva: Otso Kähönen |
Kommentit