Vuoden 2018 festivaalikesä päästiin aloittamaan tänä vuonna Helsingin
Nordiksella järjestetyllä Sidewaysilla. Festivaali, joka tarjosi kolmeksi
päiväksi lukuisia artisteja ja yhtyeitä, paljon hauskaa
alueohjelmaa sekä kokonaan uuden lokaation, oli kokonaisuudessaan varsin
onnistunut pläjäys. Näin viikko festivaalien jälkeen, höykytyksestä eheytyneenä, onkin hyvä summata hieman
kyseisten hippojen antia yhteen.
Sidewaysin suurimmaksi anniksi voi nostaa tapahtuman musiikkitarjonnan. Festivaali tarjosi toinen toistaan mielenkiintoisempia ja
ajan hengessä kiinni olevia artisteja. Puitteet olivat hyvät ja yhtyeet
pääsivät oikeuksiinsa. Kattaus oli monipuolinen ja aikataulutus hyvin
suunniteltu. Erityiskiitoksen voi antaa sille, että aikataulut suosivat poikkeuksellisen
hyvin kotimaisia artisteja. Muun muassa Pariisin
Kevät, Kauriinmetsästäjät, View, Teksti-TV 666, Litku Klemetti
ja Ruusut olivat varmasti kiitollisia
heille osoitetuista lavoista ja soittoajoista.
Musiikillisia onnistujia oli paljon, kun taas suuremmilta
pettymyksiltä vältyttiin. Oikeastaan ainoa flopiksi muotoutunut buukkaus oli isolla
hypellä paikalle raahattu Rodriguez,
joka ei noussut perjantain alkuillassa oikein millekään tasolle. Tämä Sugar Man
– dokumenttielokuvastakin tuttu elävä legenda, jäi auttamatta valjuksi. Ikää ukolla on
toki jo yli 70 vuotta ja takana ilmeisen hapokas elämä, mutta kyse ei ollut
pelkästään siitä. Rodriguezin taustalla soittaneiden hessujen olisi pitänyt
pystyä parempaan, jotta show’ssa olisi ollut edes jonkin verran ruutia. Nyt
esitys muistutti lähinnä lähiössä rämpyteltyä pubikeikkaa, jossa tilutellaan ilmoille
kliseisimmät coverit ja pari omaa kappaletta sekaan. Eniten jäi harmittamaan se,
että ne muutamat aidosti hyvät Rodriguezin kappaleet, hautautuivat kaiken
keskinkertaisuuden alle. Keikan jälkeen päällimmäinen fiilis olikin lähinnä se,
että pelkällä ilmiöllä ei pitäisi ikinä ratsastaa, oli sitten tarina artistin
takana kuinka ainutlaatuinen tahansa.
Onneksi onnistuneita keikkoja oli tämän jälkeen lukuisia. Esimerkiksi Pariisin Kevät veivasi upeasti heti
Rodriguezin perään. Soitto oli raikasta ja energistä. Arto Tuunela mikin
varressa vaikutti hyvin freshiltä ja elinvoimaiselta. Sidewaysin keikka lupaakin
hyvää bändin tulevaa keikkakesää ajatellen.
Perjantain onnistuneimmasta setistä vastasi kuitenkin MØ, joka painoi päälavan myöhäisillassa
fantastisen spektaakkelin. MØ sai bändinsä kanssa hyvin lietsottua yleisön mukaan ja
biisit soljuivat näppärästi toinen toisensa perään. Varsinkin MØn lavakarisma
on poikkeuksellisen vahvaa ja vangitsevaa. Vesi kielellä voikin odottaa jo marraskuun
The Circuksen keikkaa, kun MØ hyppää Alman kanssa lauteille. Luvassa on varmasti
todella hyvää melskettä.
Lauantai vastasi puolestaan päivistä parhainta. Alkutahdit illalle
loi Vesta, joka soitti bändinsä
kanssa päälavan alkuillassa. Vestan anti oli perushyvää. Vestalla on mahtava
kyky olla miellyttävän aito, aivan kuten Sidewaysissakin. Aivan parhaimmillaan
bändi ja Vesta ei mielestäni kuitenkaan ollut. Varsinkin bändin rekvisiitta ja
pukeutuminen oli hämmentävää. Ajatuksena kokovartalovankilapuku jokaisella bändin
jäsenellä on varmasti metatasolla hauska ja hyvä, mutta käytännössä
ei. Toivottavasti porukka tajuaakin vaihtaa asunsa ennen kuin kipuavat
seuraavan festivaalin lavalle.
Lauantaista voi nostaa esille myös Black Boxissa keikan
vetäneen James Holden & The Animal
Spiritin. Erittäin mielenkiintoista ja ammattimaisesti tuotettua häröilyä.
Oikeastaan James Holden & The Animal Spirit toimi täydellisenä
lämmittelijänä illan karkille eli Apparatille.
Moderatin
ystävänä, oli Apparatin DJ-settiin
satsaaminen helppo valinta. Apparatin tieltä oli toki valitettavasti uhrattava
Tekstareiden keikka, mutta hetkeäkään sitä ei joutunut katumaan. Apparatin
tarjoilema 90-minuuttia kun oli takuuvarmaa euforiaa alusta loppuun. Oikeastaan,
Apparat tarjosi juuri sen mitä festivaaleilta tullaan hakemaan; täydellisen
irtaantumisen kaikesta ylimääräisestä, rakkaimpien ihmisten ja ystävien ympäröimänä.
Täydellinen olotila, täydellinen zen. Sascha Ring tarjosi sen mitä häneltä
odotettiin. Täydellistä.
Sunnuntai olikin sitten klassinen matalan energian päivä.
Onneksi tarjonta oli myös tätä silmällä pitäen toteutettu, kun mukavan
eheyttävää musiikkia tarjosivat päälavalla Cigarettes
After Sex ja The National. Näitä
ennen sunnuntain komeimmasta ja iloisimmasta sessiosta vastasivat kuitenkin Ruusut. Tämä superbändiksikin tituleerattu
neljän hengen kokoonpano osoitti jo heti ensimmäisellä keikallaan sen, että he
ovat tosissaan. Puheet superbändistä eivät ole ollenkaan ylihypetettyjä vaan
kyseessä on oikeasti aivan helvetin kova bändi. Uskon ja toivon, että tästä
bändistä tulee vielä jotain todella suurta ja kaunista.
Kun koko kolme päivää oli lopulta kulunut ja kotona pökertyi sänkyyn oman mielitietyn viereen, oli olo harvinaisen kulunut. Suurin syy tähän tietenkin löytyy
kolmen päivän rumbasta, mutta myös siitä, että Sideways oli festivaalina hyvin
fyysinen. Jaloilla joutui olemaan turhankin paljon ylhäällä, kun
festivaalialueelta ei tahtonut löytyä yhtään kunnollista chillailupaikkaa tai
edes tarpeeksi istumapaikkoja. Suurimmaksi kehityskohteeksi sanoisinkin
festivaalin järjestäjille sen, että ainakin yksi selkeä alue tulisi olla, missä
korvat ja keho saisivat hetken levätä musiikin kovimmasta paukkeesta. Flow Festivaalien
tyylinen Backyard olisi jollain muotoa enemmän kuin tervetullutta.
Joka tapauksessa festivaalit olivat kokonaisuutena
onnistuneet pippalot. Toivottavasti Sidewaysin suunta pysyy hyvänä ja jatkossakin
mennään musiikki edellä. Ilmaista flipperihallia tietenkään unohtamatta. Autuaat ja vilpittömät kiitokset voi järjestäjille antaa. On tärkeää, että ihmisille tarjotaan tämän kaltaisia tapahtumia ✌️.
Kuva: Vallila Interior
Kommentit