Jussi Salonoja – Espoolaisen jääkiekkoilun syöpä

On vuosi 2011 ja syyskuun 23. päivä. Espoossa pelataan Bluesin kauden ensimmäistä kotiottelua jääkiekon SM-liigassa. Katsomot kumisevat tyhjyyttään, hallissa on näivettynyt tunnelma. Yleisömääräksi ilmoitetaan 2840 katsojaa. Tilanne on pahempi kuin koskaan aikaisemmin. Kannattajat ovat Espoossa täysin tyrmistyneitä. Kukaan ei pysty uskomaan, että viime keväänä tässä samassa hallissa pelattiin SM-liigan finaaleita.

Miten tällaiseen tilanteeseen voidaan päätyä? Miksi Barona-Areenalla ei käy yleisöä? Eikö menestyvän joukkueen pitäisi tuoda lähes automaattisesti ihmisiä hallille? Miksei menestysbuumia ole osattu hyödyntää? Kuka on vastuussa tästä farssista?

En tiedä mistä tämän hävettävän tilanteen analysointi pitäisi edes aloittaa. Yritän kuitenkin.

Kaikki ongelmat alkoivat vuonna 2008, kun Jussi Salonoja nimitti itsensä taustalta takaisin Bluesin puheenjohtajaksi. Edellisellä kerralla kun tämä Bluesin omistaja oli ollut aktiivisesti mukana Bluesin toiminnassa, olivat tulokset olleet järkyttäviä; kalliita ostopelaajia hankittiin älyttömiä määriä, omien junioreiden silmille kustiin, organisaation johtohahmot olivat tasaisin väliajoin sukset ristissä, valmentajille jaettiin järjestäen potkuja ja Bluesista tehtiin askel askeleelta Suomen muovisinta seuraa. Jussin paluuta johtotehtäviin kritisoitiinkin kannattajien keskuudessa melkoisen paljon. Tunnelmat olivat tietyissä piireissä jopa pelonsekaisia.

Kannattajien kriittisyys ja pelko Jussia kohtaan olivat kuitenkin aivan aiheellista ja paikkansa pitäviä.

Ensimmäisen älyttömyyden Salonoja sai aikaan uudella aikakaudellaan vuonna 2009, kun hän (=Blues) päätti vaihtaa jälleen kerran logoa. Vuonna 2005 lanseerattu ytimekäs logo päätettiin vaihtaa juosten kustuun hutaisuun. Mitään loogista selitystä logon vaihtamiselle ei koskaan saatu, mitään järkeviä perusteita logon vaihtamiselle ei ollut olemassa. Logon vaihtamisella saatiin vain romutettua Bluesin juuria ja uskottavuutta, sekä aiheuttamaan kannattajille suunnatonta mielipahaa.

Vuonna 2009 Jussi Salonoja sai kuitenkin vielä suurempaa tuhoa aikaan, kun yksi espoolaisen jääkiekon suurimmista moottoreista lähti yllättäen Bluesista. Kyseessä oli Jukka Holtari, joka käveli pois seurasta joulukuussa 2009. Holtarin poislähtö oli kaikille sokki, sillä hänen työnsä oli Espoossa vielä pahasti kesken. Holtarin paikkaa urheilutoimenjohtajana tuli paikkaamaan Janne Vuorinen. Näin jälkikäteen voidaan sanoa, että Holtarin poistuminen seurasta saattoi johtua siitä, ettei hänen välttämättä annettu tehdä työtänsä täysin vapaasti.

Vuodesta 2009 voidaan mainita myös kesän tapahtumat, jolloin Blues ilmoitti kaikkien pelaajien olevan vapaita tekemään sopimuksia muihin seuroihin. Syyksi annettiin taas taloudelliset seikat. Voi vain ihmetellä, että toimitaanko ammattitaitoisessa saati terveessä organisaatiossa tällä tavalla?

Kausi 2010–2011 olikin sitten jo täyttä kidutusta. Baronan lippujen hintoja oli nostettu tuntuvasti, viikonloppupelejä oli naurettavan vähän ja pelaajabudjetti oli venytetty odotetusti kyseenalaisen tiukaksi. Myös Bluesin ottelutapahtuman viihtyvyyttä laiminlyötiin rajulla tavalla, kun kaikki energia runkosarjassa suunnattiin yritysasiakkaiden viihdyttämiseen. Tämän myönsi myös Bluesin silloinen markkinointivastaava, joka totesi allekirjoittaneelle yritysasiakkaiden ylivoimaisen tärkeyden. Hänen mukaansa Blues tienaa enemmän rahaa arkiotteluilla, koska silloin saadaan enemmän haalittua yritysasiakkaita peleihin. ”Yritysasiakkaat tuovat enemmän rahaa Bluesin kassaan kuin esimerkiksi seisomakatsomossa seisovat kannattajat.” Oudointa tässä tilanteessa oli se, että vielä pari vuotta sitten kannattajia oli pidetty Espoossa hyvinkin korkeassa arvossa ja viikonloppupelien merkitystä korostettu tärkeänä asiana.

Kevät 2011 oli kuitenkin pelastus Salonojalle ja koko Bluesin organisaatiolle. Pitkän ja kaikkien aikojen puuduttavimman runkosarjan jälkeen Blues taisteli itsensä sääliplayoffeista aina finaaleihin saakka. Mahtavan kevään myötä Bluesin maine pysyi edes jotenkin siedettävänä. Kevät kuitenkin päättyi näin kannattajan silmin äärimmäisen happamasti, kun Bluesin kannattajat ohjattiin kauden päätyttyä Baronan takaovesta ulos. Syyksi annettiin se, ettei tulisi ongelmia IFK-kannattajien kanssa. Näin ollen päätin kauteni omassa hallissa, josta en saanut edes kävellä rauhassa ulos.

Lopullisia niittejä kuitenkin alettiin naputtelemaan arkkuun kesäkuussa 2011, kun Jussi Salonoja nimitti itsensä toimitusjohtajaksi. Samassa rytäkässä sai lähteä entinen toimitusjohtaja Markus Lindström ja markkinointivastaava Elias Mikkonen. Myös lukuisia muitakin toimihenkilöitä sai lähteä Bluesin toimistolta. Kauden alettua oltiinkin niin hämmentävässä tilanteessa, ettei kukaan edes tiennyt ketkä Bluesin toimistolla työskentelee. Ja siltä se ulospäin näyttikin, sillä Blues ei ollut mainostanut rahallisesti senttiäkään missään paikassa ennen kauden alkua. Jopa perinteikkäiltä taksikuskeilta vietiin mainostusmahdollisuudet pois.

Nyt kun meneillään oleva kausi on alkanut ja Blues on pelannut kaksi kotiottelua, on tilanne karmeampi kuin koskaan aikaisemmin. Halvin lippu Bluesin peliin maksaa 17,5€, yleisömäärät ovat ennätyksellisen alhaiset, halliviihtyvyyttä ei yksinkertaisesti ole ja kannattajat on otettu vielä tarkempaan tarkkailuun kuin koskaan aikaisemmin. Tästä saatiinkin malliesimerkki heti ensimmäisessä kotiottelussa, kun eräs espoolainen kannattaja poistettiin väärinymmärryksen takia katsomosta ja vielä lyötiin määräaikainen porttikielto kylkeen. Surkuhupaisaa on myös se, ettei edes mediakatsomossa enää tarjota vieraille kahvin kylkeen pullaa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että edessä on täysi katastrofi.

Syyttävä sormi on osoitettava viimeistään tässä vaiheessa Jussi Salonojaan. Hän on tällä hetkellä Bluesin toimitusjohtaja ja vastuussa tästä koko rappiotilasta. Tällä kertaa Salonoja ei voi paeta vastuuta ja asettaa muita ihmisiä eteensä. Tällä kertaa Jussi Salonojan on tultava espoolaisen yleisön eteen ja myönnettävä virheensä. On yksinkertaisesti anteeksiantamatonta, ettei menestyvää joukkuetta osata markkinoida edes vähää alusta eikä edes omaa kotiyleisöä kunnioita hevon helvetin vertaa.

Surullisinta tässä tilanteessa on se, että eniten tästä kärsivät pelaajat ja kannattajat. Bluesilla on tällä hetkellä ehkäpä yksi 2000-luvun hienoimmista joukkueista kasassa, kun omat kasvatit ovat avainasemissa. Myös valmennus on nälkäinen ja ammattitaitoinen. Onkin äärimmäisen ahdistavaa, että käytännössä yhden henkilön takia koko homma on menossa kovaa vauhtia kohti polttouunin lämpöä.

En tiedä yhtä selkeää ratkaisua tähän tilanteeseen, mutta siitä olen varma, ettei Salonoja ole oikea henkilö hoitamaan Bluesin organisaatiota. Bluesin taustalle tarvitaan rautaisia ammattilaisia, jotka osaavat markkinoida seuraa oikein ja kohdella omia kannattajiaan ihmisinä. Salonoja on saanut niin monta mahdollisuutta, että nyt saa luvan riittää. Joko Salonoja pakkaa tavaransa lopullisesti ja suksii vittuun, tai sitten siirtyy vain ja ainoastaan rahoittajaksi. Kunhan hän ei enää sotke tätä toimintaa yhtään enempää.

Ei mulla muuta.