Entä jos?

On vuosi 2010 ja huhtikuun 15.päivä. Eyjafjallajökullin tulivuori on purkautunut Islannissa. Tämän seurauksena suurin osa Euroopan lentoliikenteestä seisoo. Lentokiellon takia ihmiset ovat jumissa ympäri Eurooppaa, vienti ja tuonti takkuilee, monien elinkeino kärsii mittavia vahinkoja ja pahimmassa tapauksessa suuria yrityksiä tulee kaatumaan tämän sotkun takia.

Miten tämä on mahdollista? Mihin meidän yhteiskuntamme pohjimmiltaan perustuu, jos pienikin luonnonmullistus pystyy sekoittamaan näin pahasti pakkaa? Olisi vielä syytä muistaa, että Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus on pientä verrattuna suurimpiin uhkakuviin. Onko kukaan edes miettinyt mitä kävisi, jos tapahtuisi oikeasti suuri luonnonkatastrofi?

Otetaanpa vertailuun esimerkiksi Yellowstonen kaldera. Purkautuessaan kunnolla tämä kyseinen tulivuori aiheuttaisi välittömästi miljoonien ihmisten kuoleman, ydintalven, ruokapulaa ja ehkä jopa pienen jääkauden. Huonoimmassa tapauksessa koko elämä tuhoutuisi. Miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia? Onko tällaiseen katastrofiin varauduttu millään tavalla?

En usko. Tai siltä se ei ainakaan vaikuta. Mieleeni tulevat ainoastaan Euroopan viljavarastot, mutta eihän niillä todellisuudessa ruokittaisi edes puoliakaan kansasta.

Suurimmat uhkakuvat eivät ole politiikassa juuri koskaan läsnä. Aiheina pyörivät vain samat väsyneet aiheet: kuinka kasvattaa elinkeinoa, kuinka pitää talouskasvu parissa prosentissa ja kuinka kieltää ihmisiltä sädetikut ja raketit. En tiedä onko tästä hyötyä vai haittaa, mutta tositilanteessa tällaisilla ei ole mitään merkitystä.

Nykyistä politiikkaa kuvastaa varsin hyvin se, että edes ilmastonmuutokseen (=ilmastokriisiin) ei ole puututtu käytännössä millään tavalla. Politiikassa odotetaan vain, että isot ongelmat ratkeavat itsestään. Mahdolliset katastrofitkin siirretään ja kuvitellaan johonkin "hamaan tulevaisuuteen" - ihan kuin katastrofeja ei voisi tapahtua meidän elinaikanamme.

Politiikka ei ole kuitenkaan ainoa ongelma. Koko länsimainen elämäntapa on perusteiltaan todella hataralla pohjalla, kun lähestulkoon kaikki perustuu teknologialle ja kulutukselle. Pienikin ongelma, joka estää tämän oravanpyörän pyörimisen, aiheuttaa aina järjettömästi ongelmia. Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus on mainio esimerkki tästä.

Palataan kuitenkin vielä alkuun.

Hahmotellaan uudestaan Yellowstonen tilanne. Yellowstonen kaldera on räjähtänyt ja ilmakehä on täyttynyt tuhkasta. Auringonvalo ei pääse valaisemaan kasvillisuutta eikä ruokaa pystytä tuottamaan kunnolla. Miljoonat yhdysvaltalaiset ovat kuolleet taikka haavoittuneet purkauksen takia. Pakolaisvirta on valtaisa Eurooppaan.


Tilanne olisi kaoottinen. Varsinkin kun otetaan huomioon, että maapallo on ylikansoitettu, kulutus on järjetöntä, valtiot ovat aseistautuneet, ruokaa ei riitä edes nykyisellään kaikille ja koko länsimainen elämäntapa perustuu asioihin, joita ei ole olemassakaan. Suuren katastrofin sattuessa ongelmat olisivat mahdottomia ratkaistaviksi ilman konkreettisia ennakkosuunnitelmia ja varautumisia. Kärsimys olisi mittaamatonta.


Tilanne ei olisi kuitenkaan mahdoton ratkaistavaksi, jos maailma olisi toisenlainen.


Parhaiten katastrofeihin pystyisi varautumaan varsin helpoin keinoin; riittää vain, että elämän perustaisi yksinkertaisille asioille. Ravinnon saannin turvaaminen, kriisi-suunnitelmat, turhan kulutuksen karsiminen ja kollektiivisen kulttuurin luominen olisivat jo itsessään todella vahvoja keinoja. Kun yhteisö on tiivis ja huolehtivainen, on asiat helpompi ratkaista. Kukaan ei jäisi yksin. Ei tarvita mittavia hätäruokavarastoja ja täydellisesti suunniteltua pakolaispolitiikkaa, jos liiallisuuksista pystyttäisiin luopumaan. Vettä ja ruokaa kun on loppuen lopuksi melko yksinkertaista hankkia – syötiinhän ennen vanhaan vaikka pettuleipää jos pakko oli.

Yksi tärkeä kysymys on myös ihmisten määrä maapallolla.

Jos ihmiset olisivat järkeviä, he rajoittaisivat syntyvyyttänsä ja laskisivat väestönmääräänsä pariin miljardiin yksilöön. Tällöin moni asia olisi helpompi hoitaa; luonto ei ylikuormittuisi, kriisit olisivat helpompi selvittää inhimillisin keinoin ja jokaisen ihmisen arvo nousisi uudelle tasolle. Ilmeisesti tätä ei kuitenkaan haluta toteuttaa?

En sitten osaa sanoa, tulisiko kapitalistinen ideologia syntyvyyden rajoittamisessa vastaan. Nykyinen elämäntapa kun nimenomaan perustuu lisääntymiseen ja kasvamiseen jokaisella vyöhykkeellä. Syntyvyyden laskeminen aiheuttaisi automaattisesti ongelmia esimerkiksi talouden kasvun pitämisessä.

Joka tapauksessa, oli tilanne mikä hyvänsä, olisi syytä muistaa luonnon tärkeys. Kun luonto näyttää voimansa ja astuu valokeilaan, ei ihmisillä ole mitään mahdollisuuksia. Luontoa ei voida sivuuttaa edes politiikassa. On tajuttava, että kaikkeen on varauduttava ja luotava sellainen yhteiskunta, jossa myös luonnolla on tilaa.

Emme voi elää kuitenkaan loppuun asti tällä tavalla. Miksi emme siis ryhtyisi muutosten tekoon jo nyt?