Suomen päihdepolitiikka – pallo hukassa?

Päihdepolitiikka on yhteiskunnan harjoittamaa politiikkaa, jolla pyritään ohjaamaan yksilöiden päihteiden käyttöä. Usein päihdepolitiikan pyrkimyksenä on rajoittaa päihteiden käytöstä yksilölle ja yhteiskunnalle koituvia haittoja. Päihdepolitiikassa käytettyjä menetelmiä ovat esimerkiksi ostorajoitukset, suorat kiellot, haittaverot, valistus ja haittojen vähentäminen.

-Wikipedia

En ole koskaan ymmärtänyt Suomessa harjoitettua päihdepolitiikkaa. Usein tuntuu siltä, että päihdepolitiikan suhteen valtiolta on kadonnut punainen lanka ja päättäjien pallo on täysin hukassa. Suomessa on arkipäivää se, että iltapäivälehdistä saa lukea jatkuvasti päättömistä lakiehdotuksista, joita kansanedustajat roiskivat ministeriön käsiteltäväksi. Näitä päättömiä ehdotuksia kuvastaa todella hyvin Pekka Puskan taannoinen ehdotus siitä, että olutta pitäisi laimentaa vedellä. Puska lisäisi vettä pulloihin sen verran, että alkoholipitoisuus alenisi nykyisestä 4,7 prosentista 3,7:ään. Toisin sanoen Puska haluaisi raiskata perinteikkään ja arvostetun juoman nykyisestä vielä pahempaan kuntoon. 


Uskomatonta.

Suomen politiikassa tuntuu olevan patenttiratkaisuna se, että asioita automaattisesti rajoitetaan ja kielletään. Tämä sama paatunut toimintamalli leimaa myös hyvin vahvasti päihdepolitiikkaa. Yleisimpiä keinoja Suomen päihdepolitiikassa ovat esimerkiksi alkoholin myyntirajoitukset, nuuskan myyntikielto, verojen nosto, kannabiksen kieltäminen ja päihteiden mainonnan rajoittaminen. Näissä keinoissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta niistä vain puuttuu selkeä linja. Miten esimerkiksi voidaan hyväksyä tupakan myynti, mutta samalla kielletään nuuska? Tai miksi normaaleista kaupoista ei saa yli 4.7 %:sia juomia? Entä minkä takia kannabiksen kanssa toiminen on niin laitonta?

Oli kyseessä sitten politiikka, käyttäytyminen, lasten kasvattaminen tai tuomarointi, niin asioilla täytyy olla aina johdonmukainen linja. Olisi äärimmäisen tärkeää, että päihdepolitiikkaan saataisiin selkeä linja, jotta resursseja pystyttäisiin suuntaamaan järkevämpiin asioihin. Ei ole mitään järkeä siinä, että samoista asioista jatkuvasti jauhetaan uudestaan ja uudestaan, ja aikaa kuluu turhiin asioihin.

Päihdepolitiikassa on käytettävissä kaksi linjaa: joko kielletään tai rajoitetaan jokainen päihde minimiin tai sitten dekriminalisoidaan päihteiden käyttö ja pyritään haittojen minimointiin. Tärkeintä olisi kuitenkin se, että päihteet asetettaisiin samalle viivalle; nikotiinituotteet nikotiinituotteina, alkoholi alkoholina ja vahvat huumeet vahvoina huumeina. Myös tutkimustuloksia pitäisi käyttää hyödyksi ja todeta muun muassa se, ettei kannabis ole lähellekään yhtä vaarallinen päihde kuin esimerkiksi alkoholi.

Itse olen dekriminalisoinnin puolella. Dekriminalisointi tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että päihteiden käyttäjien rankaiseminen lopetetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että käyttäjien on helpompi hakeutua hoitoon, kun ei ole pelkoa kiinnijäämisestä. Myös poliisien resursseja vapautuu muiden asioiden käsiteltäväksi. Dekriminalisointi on osoittautunut Portugalissa todella hyväksi keinoksi eikä se ole lisännyt päihteiden käytön määrää.

Mitä muuta Suomessa sitten pitäisi tehdä? Mielestäni muutama seikka olisi hyvä muuttaa. Nuuska voitaisiin laillistaa siinä missä tupakkakin. Myös tuontioluet, jotka ylittävät 4.7 %:n rajan voitaisiin siirtää markettien hyllyille. Kannabiksen siirtäminen kotikasvattajilta ja diilereiltä valtion kontrolliin olisi myös järkevä temppu, sillä se vähentäisi varmasti porttiteorian toteutumista ja antaisi ihmisille oikean kuvan kannabiksesta. Valtion kassakin kiittäisi tästä päätöksestä.

Ihmisiin pitäisi pystyä luottamaan myös valtion taholta. Valtion pitää pystyä luottamaan sen verran omiin kansalaisiinsa, ettei ihmisiä tarvitse ahdistaa kulmaan ja rankaista omista valinnoistaan. Loppuen lopuksi kysymys on kuitenkin ihmisten omista päätöksistä ja teoista, eikä niitä voida koskaan kontrolloida täydellisesti. Helpompaa se olisi vain kaikille, että asioista puhuttaisiin avoimesti eikä turhia kieltoja pystytettäisi ihmisten eteen. Valistustakin pitää yrittää lisätä eikä valheellista tietoa saa missään nimessä levittää. Jos sitten ihmisten käytös karkaa käsistä, niin silloin ei voi mitään. Silloin kansa on vain yksinkertaisesti näyttänyt tasonsa.

Ei tämä maailma ole ennenkään kaatunut muutamien paukkujen ottamiseen. Ei se ole myöskään kaatunut muutaman laatuoluen nauttimiseen. Maailman ongelmat ovat jossain aivan muualla kuin päihteissä ja niiden käytössä. Toisaalta, mitäpä voisi odottaa tällaiselta näennäisdemokratian ja kapitalismin rappeuttaneelta järjestelmältä, jossa kuvitellaan tietävän kaikkeen totuus.

Niin, ja jos on valtio kadottanut punaisen lankansa toiminastaan, niin ei kyllä kansalaisillakaan mene paljoa sen paremmin. Jotain selkärankaa voisi siinä alkoholinkin käyttämisessäkin olla, varsinkin meillä suomalaisilla. Känniörveltäminen ei ole oikeasti enää muodissa.