Kirjoitin toukokuussa vuonna 2009 tekstin nyky-yhteiskunnasta ja sen oravanpyörämäisyydestä. Tämä kyseinen teksti kantaa nimeä Huoraus-yhteiskunta ja sen voi edelleenkin lukea blogistani. Tästä kului vähän reilu puoli-vuotta ja tammikuussa vuonna 2010, sain lukion äidinkielen kurssilla tehtävän, jossa minun piti kirjoittaa essee siitä ”mitä minä vihaan”. Päätin ihan huvin vuoksi kokeilla kepillä jäätä ja kopioin edellä mainitun esseekirjoitukseni, ja palautin sen opettajalleni vastauksenani.
Tämä kuitenkin osoittautui jonkin asteiseksi virheeksi. Äidinkielen opettajani ei nimittäin tykännyt ollenkaan lukemastaan. Nimittäin opettajan luettua esseeni, sain puhuttelun ja tehtäväkseni kirjoittaa uuden esseen tilalle. Syyksi tähän annettiin se, että tekstini on kuulemma ”liian radikaali ja täynnä asiattomia sanavalintoja”.
Hiljaiseksi vetää. Tähänkö sitä ollaan tultu, että enää edes omia mielipiteitään ei saa ilmaista siten miten haluaa? Ymmärrän kyllä, että ”huoraus” ei ehkä ole kaikista järkevin sanavalinta, mutta tällä kertaa sitä oli pakko käyttää. Tekstini kun nimenomaan kyseenalaistaa koko huora-sanan käytön ja käyttää sitä siinä samalla kuvailemaan tätä nyky-yhteiskuntaa. On kovin hämmentävää, jos joku henkilö ei pysty käsittelemään esseetäni kunnolla, jos sekaan mahtuu muutama ”epämääräinen” sana. Epäpätevää toimintaa vai ei, sitä en osaa sanoa.
Olisi hyvin palkitsevaa muutenkin, jos edes joskus lukion äidinkielen tunneilla tehtäisiin jotain järkevää. Nykyään näillä tunneilla ollaan ajauduttu siihen tilanteeseen, että lähestulkoon koko opetusaika käytetään pilkunviilaamiseen ja tekstitaidon vastauksen harjoittelemiseen. Tämä on harmittavaa, sillä monet tärkeät taidot, kuten puheiden pitäminen, paneelien käyminen, kulttuurin opetteleminen tai laadukas väittely jäävät oppilailta oppimatta. Näitä käytännön asioita toki käydään tunneilla läpi, mutta ei lähellekään samoissa määrin, kuin teoreettisia asioita. Käytännön asiat vain roiskitaan läpi ja on aivan varmaa, ettei niistä todellisuudessa jää käteen oikeastaan mitään.
Olisikin korkea aika puuttua tähän epäkohtaan. Kohta nimittäin ollaan sellaisessa tilanteessa, jossa oppilaat osaavat teoreettisia asioita kirja tolkulla, mutta käytännön asiat ovat pahasti hakusesssa. Tällaiseen tilanteeseen ei varmasti kukaan halua ajautua.
Linkki Huoraus-yhteiskunta tekstiin: http://possunpalsta.blogspot.com/2009/05/huoraus-filosofiaa.html
Tämä kuitenkin osoittautui jonkin asteiseksi virheeksi. Äidinkielen opettajani ei nimittäin tykännyt ollenkaan lukemastaan. Nimittäin opettajan luettua esseeni, sain puhuttelun ja tehtäväkseni kirjoittaa uuden esseen tilalle. Syyksi tähän annettiin se, että tekstini on kuulemma ”liian radikaali ja täynnä asiattomia sanavalintoja”.
Hiljaiseksi vetää. Tähänkö sitä ollaan tultu, että enää edes omia mielipiteitään ei saa ilmaista siten miten haluaa? Ymmärrän kyllä, että ”huoraus” ei ehkä ole kaikista järkevin sanavalinta, mutta tällä kertaa sitä oli pakko käyttää. Tekstini kun nimenomaan kyseenalaistaa koko huora-sanan käytön ja käyttää sitä siinä samalla kuvailemaan tätä nyky-yhteiskuntaa. On kovin hämmentävää, jos joku henkilö ei pysty käsittelemään esseetäni kunnolla, jos sekaan mahtuu muutama ”epämääräinen” sana. Epäpätevää toimintaa vai ei, sitä en osaa sanoa.
Olisi hyvin palkitsevaa muutenkin, jos edes joskus lukion äidinkielen tunneilla tehtäisiin jotain järkevää. Nykyään näillä tunneilla ollaan ajauduttu siihen tilanteeseen, että lähestulkoon koko opetusaika käytetään pilkunviilaamiseen ja tekstitaidon vastauksen harjoittelemiseen. Tämä on harmittavaa, sillä monet tärkeät taidot, kuten puheiden pitäminen, paneelien käyminen, kulttuurin opetteleminen tai laadukas väittely jäävät oppilailta oppimatta. Näitä käytännön asioita toki käydään tunneilla läpi, mutta ei lähellekään samoissa määrin, kuin teoreettisia asioita. Käytännön asiat vain roiskitaan läpi ja on aivan varmaa, ettei niistä todellisuudessa jää käteen oikeastaan mitään.
Olisikin korkea aika puuttua tähän epäkohtaan. Kohta nimittäin ollaan sellaisessa tilanteessa, jossa oppilaat osaavat teoreettisia asioita kirja tolkulla, mutta käytännön asiat ovat pahasti hakusesssa. Tällaiseen tilanteeseen ei varmasti kukaan halua ajautua.
Linkki Huoraus-yhteiskunta tekstiin: http://possunpalsta.blogspot.com/2009/05/huoraus-filosofiaa.html
Kommentit