Tässä maailmassa kaikella on tarkoituksensa. Jokaisella oliolla ja esineellä on jonkinlainen tarkoitus, ja sitä myöten jonkinlainen vaikutus tähän maailmaan. On ilmiselvää, että asia on näin, sillä jos jollain oliolla tai esineellä ei olisi tarkoitusta, ei sitä silloin olisi olemassakaan. Kaikki vaikuttaa siis kaikkeen jollakin tapaa, enemmän tai vähemmän. Historia ja tulevaisuus muokkautuvat prosessin omaisesti jokaisen tapahtuman ja liikkeen aikaansaamana.
Maailma on jatkuvassa muutoksen tilassa. Vai voiko joku tosissaan väittää toista? Epäilen. On helppo todeta, ettei mikään tässä maailmassa ole pysyvää; ihmisiä syntyy ja kuolee, puut nousevat ja kaatuvat, uusia eliölajeja ilmestyy ja katoaa, uusia yhteiskuntamuotoja muodostuu ja kuihtuu eikä aika pysähdy koskaan. Muutos on siis koko ajan käynnissä, eikä maailma pysähdy sekunniksikaan. Edes nykyinen maailmantila, jossa kapitalismi porskuttaa eteenpäin, ei ole kiveen hakattu itsestäänselvyys.
Maapallolla elää noin 6.7 miljardia itsetietoista, oman tahdon ja huikean määrän potentiaalia omaavaa ihmisyksilöä. Tämän johdosta voidaankin nopeasti ymmärtää, miksi maapallolle mahtuu niin paljon erilaisia kulttuureja ja käytäntöjä, joita ihmiset noudattavat. Kaikkia näitä kulttuureja ja ihmisiä yhdistää kuitenkin se, ettei mikään niistä ole absoluuttisen oikeassa mistään, eikä mikään kulttuuri voi tajuta näillä fyysisillä ominaisuuksilla maailman todellista luonnetta ja kokonaisuutta. Ei mikään kulttuuri voi esimerkiksi mitenkään todistaa, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen tai mistä koko todellisuus ja maailmankaikkeus ovat saaneet alkunsa. Mikään kulttuuri ei siis ole yhtään parempi tai oleellisesti ”viisaampi” kuin toinen.
Meitä jokaista ihmistä ja kulttuuria yhdistää myös se, että meillä on yksi vakava yhteinen ongelma: luonnon ylikuormittaminen. Tämä ongelma on sellainen, johon on yksinkertaisesti löydettävä selkeä ratkaisu, jotta tulevaisuus olisi edes jotenkin turvattu myös tuleville sukupolville. Tämä ongelma on myös sellainen, johon pakko tarttua jokaisella solulla ja jokaisen ihmisen panoksella.
Luonnonkuormitus ei ole kuitenkaan ainoa ongelma, vaikka suurin ongelma se onkin. Ihmisiä ja kulttuureja edelleenkin vaivaa selvä vihamielisyys ja ennakkoluuloisuus tosiaan kohtaan. Ihmiset eivät ole vieläkään pystyneet ymmärtämään sitä, ettei kukaan täällä pohjimmiltaan tarkoita kenellekään pahaa. Ja jos tarkoittaa, niin silloin on kyseessä yleensä mielenterveysvaikeuksista kärsivä yksilö. Vaikeita ja todella haasteellisia kysymyksiä toki riittää, kuten aikoinaan Hitlerin johtama natsi-Saksa ja nykyinen terroriyhteisö Al-Qaida. Näihinkin on kuitenkin löydettävissä ratkaisu, jos vain todella uskotaan siihen, eikä yritetä ratkaista erimielisyyksiä aseiden ja väkivallan avulla. Väkivalta lietsoo väkivaltaa ja rauha tukee rauhaa. Näin se vain menee. Fakta on kuitenkin se, että ennakkoluuloisuus ja luottamuksen puute kulttuurien välillä estää sen, että ihmiset pystyisivät tosissaan tekemään sellaisia sopimuksia, joilla pystytään pelastamaan luonto.
Ongelmiin on kuitenkin aina tarjolla ratkaisuja. Se mitä maailma tässä tilanteessa tarvitsee, on avarakatseisuutta ja pohdiskelua. Meidän on oikeasti ryhdyttävä ajattelemaan asioita syvällisemmin eikä enää riitä se, että ongelmat ja suuret kysymykset ohitetaan jatkuvasti sormia napsauttamalla. Enää ei riitä se, että ajattelemattomuus ja asioiden tekemättä jättäminen perustellaan lauseilla ”ei minun panoksellani ole todellista merkitystä” tai ”asiat ovat näin, eivätkä ne niistä miksikään muutu”. Maailman ongelmia ei voida myöskään kaataa pelkästään politiikkojen niskaan, sillä se osoittaa yksinkertaisesti laiskuutta ja törkeää käytöstä. Jokaisella ihmisellä ja hänen valinnoillaan kun on todellinen merkitys tässä maailmassa. Eivät ne muutokset itsessään tapahdu, vaan ne on toteutettava. Ei kannata myöskään tyytyä sortamiseen ja pakottamiseen, jos sellaista kokee elämässään edes vähänkin. Meillä kun on oikeasti valta muuttaa asioiden kulkua. Ei elämä ole mitään yliluonnollista kohtalon määräämää tapahtumaketjua, vaan aitoa todellisuutta tässä ja nyt.
Moni yksilö kuitenkin väittää olevansa jo riittävän avarakatseinen tälläkin hetkellä ja toteaa, etteivät tällaiset ongelmat koske häntä. Onko asia sitten todellisuudessa näin? Ei. Vaikka moni ihminen väittää olevansa pohjimmiltaan avarakatseinen, niin ei hänen käytöksessään silti ole todellisia viitteitä tästä. Esimerkiksi nämä itseään avarakatseisiksi ihmisiksi kutsuvat henkilöt saattavat naureskella muun muassa kommunismia kannattaville tai rauhaa rakastaville hipeille, ja tässä samalla haukkua kaikkia rikollisia törkeiksi ihmisiksi. Tämä ei todellakaan ole avarakatseisuutta, vaan pikemminkin kaukana siitä.
Avarakatseisuus onkin sitä, että pystyy pohdiskelemaan ja punnitsemaan jokaista asiaa ja tapahtumaa eri kantilta. Oli kyseessä sitten jokin filosofinen suuntaus, kulttuuri, kouluammuskelu tai autovarkaus, on asioita pyrittävä aina punnitsemaan tarkemmin ja pyrkiä löytämään syy tapahtuneelle. Ei riitä se, että asiat nopeasti kärjistetään, mustamaalataan ja sivuutetaan, varsinkaan vakavimmissa asioissa. Ei riitä se, että annetaan pelkästään tunteille valta ja sokaistaan silmät faktoilta ja mahdollisuuksilta. Toki, tämä asioiden pohtiminen ja oivaltaminen vaatii tietynlaista kykyä ja harjoittelemista mikä voi tuntua joskus äärimmäisen haasteelliselta, mutta pohjimmiltaan se ei vaadi käytännössä kuin vain asennetta. Siihen pystyy jokainen vaikuttamaan.
Ja sitä paitsi, mitä siinä edes menettää, jos asioihin paneutuu kunnolla, työstää omaa ajatteluaan ja pyrkii avarakatseisuuteen? Ei varmasti yhtään mitään. Sitä paitsi, jos aina tyrmää uudet ajatukset, jotka poikkeavat liian suuresti tästä hetkestä, niin se on jo sinänsä äärimmäisen typerää. Sillä eihän sitä voi kukaan tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Voi hyvinkin olla, että vaikka nykyään naureskellaan täysin rinnoin kommunismin puolestapuhujille, niin tulevaisuudessa asiat voivatkin olla jo päälaellaan. Silloin varmasti moni tuntisi karmean pistoksen sydämessään, kun tietää, kuinka typerästi joskus on itse toiminut.
Avarakatseisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki pitäisi hyväksyä. Avarakatseisuus ei ole mikään pakonomainen tapa, joka rajoittaa ihmisen toimintaa. Avarakatseisuus ei todellakaan tarkoita tätä. Avarakatseisuus perustuu pohjimmiltaan siihen, että henkilölle itselle annetaan mahdollisuus kävellä vapauteen. Se antaa työkalut muokkaamaan omasta elämästään sellaisen, josta yksilö aidosti nauttii. Se riisuu yksilöltä kaikki turhat ennakkoluulot, jotka rajoittavat hänen elämäänsä kuin häkki lintua. Se antaa yksilölle vapauden elämiseen, se riisuu maailman kahleista.
Avarakatseisuus ja pohdiskelu kulkevat käsi kädessä, eikä niitä voida erottaa. Ilman ajattelua ja pohdiskelua ei ole avarakatseisuutta, eikä ilman avarakatseisuutta ole pätevää pohdiskelua.
Maailma tosissaan tarvitsee näitä voimavaroja, kun yritetään luoda parempaa ja uutta tulevaisuutta. Ilman todellista globaalia avarakatseisuutta, ei maailma tule selviämään tulevista yhteiskunnan muutosvaiheista, joissa nykyiset elintavat ovat muutettava täysin ja monista asioista on tingittävä. Tämä välttämätön muutosvaihe vaatii ihmisiltä todellista joustavuutta ja ymmärtäväisyyttä, jotta asioissa päästään eteenpäin. Suurin pelkoni kuitenkin on se, että nämä voimavarat jätetään käyttämättä ja muutosvaiheet tulevat olemaan todella röykkyisiä, ehkä jopa liiankin röykkyisiä. Siitä ei seuraisi mitään hyvää.
Vaikka nykyinen tilanne näyttääkin kaoottiselta ja ehkä jopa joidenkin mielestä mahdottomalta ratkaistavaksi, kun luonto on kuivumassa kirjaimellisesti käsiin, on ihmisillä silti vielä toivoa. Ihmisillä on takanaan jo tarpeeksi pitkä historia, josta voidaan poimia ratkaisuja nykyiseen tilanteeseen. Ihmiset voivat välttää ja poistaa vanhat virheensä, kuten sodat ja vihamielisyyden, ja pyrkiä rauhanomaisiin ratkaisuihin. Myös asiantuntijoiden laskelmat ja ehdotukset antavat tukevan pohjan muutoksien tekoon. Tiedekin on kehittymässä siihen suuntaan, että sieltäkin saralta saadaan varmasti helpotusta siirtymävaiheeseen. Ratkaisevimmat tekijät kuitenkin ovat ihmisten asenteissa ja siinä, että vältetäänkö vanhat virheet.
Elämme veitsenterällä, mutta toivoa on. Jos avarakatseisuus saadaan kylvettyä tähän maailmaan, on ihan mikä tahansa mahdollista. Joidenkin mielestä tämä kaikki on varmasti täysin utopistista kuvitelmaa, mutta sitä he eivät voi kiistää, etteikö tämä kaikki olisi toteutettavissa. Mitään todellisia esteitä rauhanomaiselle ja avarakatseiselle maailmalle kun ei ole.
Maailma on jatkuvassa muutoksen tilassa. Vai voiko joku tosissaan väittää toista? Epäilen. On helppo todeta, ettei mikään tässä maailmassa ole pysyvää; ihmisiä syntyy ja kuolee, puut nousevat ja kaatuvat, uusia eliölajeja ilmestyy ja katoaa, uusia yhteiskuntamuotoja muodostuu ja kuihtuu eikä aika pysähdy koskaan. Muutos on siis koko ajan käynnissä, eikä maailma pysähdy sekunniksikaan. Edes nykyinen maailmantila, jossa kapitalismi porskuttaa eteenpäin, ei ole kiveen hakattu itsestäänselvyys.
Maapallolla elää noin 6.7 miljardia itsetietoista, oman tahdon ja huikean määrän potentiaalia omaavaa ihmisyksilöä. Tämän johdosta voidaankin nopeasti ymmärtää, miksi maapallolle mahtuu niin paljon erilaisia kulttuureja ja käytäntöjä, joita ihmiset noudattavat. Kaikkia näitä kulttuureja ja ihmisiä yhdistää kuitenkin se, ettei mikään niistä ole absoluuttisen oikeassa mistään, eikä mikään kulttuuri voi tajuta näillä fyysisillä ominaisuuksilla maailman todellista luonnetta ja kokonaisuutta. Ei mikään kulttuuri voi esimerkiksi mitenkään todistaa, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen tai mistä koko todellisuus ja maailmankaikkeus ovat saaneet alkunsa. Mikään kulttuuri ei siis ole yhtään parempi tai oleellisesti ”viisaampi” kuin toinen.
Meitä jokaista ihmistä ja kulttuuria yhdistää myös se, että meillä on yksi vakava yhteinen ongelma: luonnon ylikuormittaminen. Tämä ongelma on sellainen, johon on yksinkertaisesti löydettävä selkeä ratkaisu, jotta tulevaisuus olisi edes jotenkin turvattu myös tuleville sukupolville. Tämä ongelma on myös sellainen, johon pakko tarttua jokaisella solulla ja jokaisen ihmisen panoksella.
Luonnonkuormitus ei ole kuitenkaan ainoa ongelma, vaikka suurin ongelma se onkin. Ihmisiä ja kulttuureja edelleenkin vaivaa selvä vihamielisyys ja ennakkoluuloisuus tosiaan kohtaan. Ihmiset eivät ole vieläkään pystyneet ymmärtämään sitä, ettei kukaan täällä pohjimmiltaan tarkoita kenellekään pahaa. Ja jos tarkoittaa, niin silloin on kyseessä yleensä mielenterveysvaikeuksista kärsivä yksilö. Vaikeita ja todella haasteellisia kysymyksiä toki riittää, kuten aikoinaan Hitlerin johtama natsi-Saksa ja nykyinen terroriyhteisö Al-Qaida. Näihinkin on kuitenkin löydettävissä ratkaisu, jos vain todella uskotaan siihen, eikä yritetä ratkaista erimielisyyksiä aseiden ja väkivallan avulla. Väkivalta lietsoo väkivaltaa ja rauha tukee rauhaa. Näin se vain menee. Fakta on kuitenkin se, että ennakkoluuloisuus ja luottamuksen puute kulttuurien välillä estää sen, että ihmiset pystyisivät tosissaan tekemään sellaisia sopimuksia, joilla pystytään pelastamaan luonto.
Ongelmiin on kuitenkin aina tarjolla ratkaisuja. Se mitä maailma tässä tilanteessa tarvitsee, on avarakatseisuutta ja pohdiskelua. Meidän on oikeasti ryhdyttävä ajattelemaan asioita syvällisemmin eikä enää riitä se, että ongelmat ja suuret kysymykset ohitetaan jatkuvasti sormia napsauttamalla. Enää ei riitä se, että ajattelemattomuus ja asioiden tekemättä jättäminen perustellaan lauseilla ”ei minun panoksellani ole todellista merkitystä” tai ”asiat ovat näin, eivätkä ne niistä miksikään muutu”. Maailman ongelmia ei voida myöskään kaataa pelkästään politiikkojen niskaan, sillä se osoittaa yksinkertaisesti laiskuutta ja törkeää käytöstä. Jokaisella ihmisellä ja hänen valinnoillaan kun on todellinen merkitys tässä maailmassa. Eivät ne muutokset itsessään tapahdu, vaan ne on toteutettava. Ei kannata myöskään tyytyä sortamiseen ja pakottamiseen, jos sellaista kokee elämässään edes vähänkin. Meillä kun on oikeasti valta muuttaa asioiden kulkua. Ei elämä ole mitään yliluonnollista kohtalon määräämää tapahtumaketjua, vaan aitoa todellisuutta tässä ja nyt.
Moni yksilö kuitenkin väittää olevansa jo riittävän avarakatseinen tälläkin hetkellä ja toteaa, etteivät tällaiset ongelmat koske häntä. Onko asia sitten todellisuudessa näin? Ei. Vaikka moni ihminen väittää olevansa pohjimmiltaan avarakatseinen, niin ei hänen käytöksessään silti ole todellisia viitteitä tästä. Esimerkiksi nämä itseään avarakatseisiksi ihmisiksi kutsuvat henkilöt saattavat naureskella muun muassa kommunismia kannattaville tai rauhaa rakastaville hipeille, ja tässä samalla haukkua kaikkia rikollisia törkeiksi ihmisiksi. Tämä ei todellakaan ole avarakatseisuutta, vaan pikemminkin kaukana siitä.
Avarakatseisuus onkin sitä, että pystyy pohdiskelemaan ja punnitsemaan jokaista asiaa ja tapahtumaa eri kantilta. Oli kyseessä sitten jokin filosofinen suuntaus, kulttuuri, kouluammuskelu tai autovarkaus, on asioita pyrittävä aina punnitsemaan tarkemmin ja pyrkiä löytämään syy tapahtuneelle. Ei riitä se, että asiat nopeasti kärjistetään, mustamaalataan ja sivuutetaan, varsinkaan vakavimmissa asioissa. Ei riitä se, että annetaan pelkästään tunteille valta ja sokaistaan silmät faktoilta ja mahdollisuuksilta. Toki, tämä asioiden pohtiminen ja oivaltaminen vaatii tietynlaista kykyä ja harjoittelemista mikä voi tuntua joskus äärimmäisen haasteelliselta, mutta pohjimmiltaan se ei vaadi käytännössä kuin vain asennetta. Siihen pystyy jokainen vaikuttamaan.
Ja sitä paitsi, mitä siinä edes menettää, jos asioihin paneutuu kunnolla, työstää omaa ajatteluaan ja pyrkii avarakatseisuuteen? Ei varmasti yhtään mitään. Sitä paitsi, jos aina tyrmää uudet ajatukset, jotka poikkeavat liian suuresti tästä hetkestä, niin se on jo sinänsä äärimmäisen typerää. Sillä eihän sitä voi kukaan tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Voi hyvinkin olla, että vaikka nykyään naureskellaan täysin rinnoin kommunismin puolestapuhujille, niin tulevaisuudessa asiat voivatkin olla jo päälaellaan. Silloin varmasti moni tuntisi karmean pistoksen sydämessään, kun tietää, kuinka typerästi joskus on itse toiminut.
Avarakatseisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki pitäisi hyväksyä. Avarakatseisuus ei ole mikään pakonomainen tapa, joka rajoittaa ihmisen toimintaa. Avarakatseisuus ei todellakaan tarkoita tätä. Avarakatseisuus perustuu pohjimmiltaan siihen, että henkilölle itselle annetaan mahdollisuus kävellä vapauteen. Se antaa työkalut muokkaamaan omasta elämästään sellaisen, josta yksilö aidosti nauttii. Se riisuu yksilöltä kaikki turhat ennakkoluulot, jotka rajoittavat hänen elämäänsä kuin häkki lintua. Se antaa yksilölle vapauden elämiseen, se riisuu maailman kahleista.
Avarakatseisuus ja pohdiskelu kulkevat käsi kädessä, eikä niitä voida erottaa. Ilman ajattelua ja pohdiskelua ei ole avarakatseisuutta, eikä ilman avarakatseisuutta ole pätevää pohdiskelua.
Maailma tosissaan tarvitsee näitä voimavaroja, kun yritetään luoda parempaa ja uutta tulevaisuutta. Ilman todellista globaalia avarakatseisuutta, ei maailma tule selviämään tulevista yhteiskunnan muutosvaiheista, joissa nykyiset elintavat ovat muutettava täysin ja monista asioista on tingittävä. Tämä välttämätön muutosvaihe vaatii ihmisiltä todellista joustavuutta ja ymmärtäväisyyttä, jotta asioissa päästään eteenpäin. Suurin pelkoni kuitenkin on se, että nämä voimavarat jätetään käyttämättä ja muutosvaiheet tulevat olemaan todella röykkyisiä, ehkä jopa liiankin röykkyisiä. Siitä ei seuraisi mitään hyvää.
Vaikka nykyinen tilanne näyttääkin kaoottiselta ja ehkä jopa joidenkin mielestä mahdottomalta ratkaistavaksi, kun luonto on kuivumassa kirjaimellisesti käsiin, on ihmisillä silti vielä toivoa. Ihmisillä on takanaan jo tarpeeksi pitkä historia, josta voidaan poimia ratkaisuja nykyiseen tilanteeseen. Ihmiset voivat välttää ja poistaa vanhat virheensä, kuten sodat ja vihamielisyyden, ja pyrkiä rauhanomaisiin ratkaisuihin. Myös asiantuntijoiden laskelmat ja ehdotukset antavat tukevan pohjan muutoksien tekoon. Tiedekin on kehittymässä siihen suuntaan, että sieltäkin saralta saadaan varmasti helpotusta siirtymävaiheeseen. Ratkaisevimmat tekijät kuitenkin ovat ihmisten asenteissa ja siinä, että vältetäänkö vanhat virheet.
Elämme veitsenterällä, mutta toivoa on. Jos avarakatseisuus saadaan kylvettyä tähän maailmaan, on ihan mikä tahansa mahdollista. Joidenkin mielestä tämä kaikki on varmasti täysin utopistista kuvitelmaa, mutta sitä he eivät voi kiistää, etteikö tämä kaikki olisi toteutettavissa. Mitään todellisia esteitä rauhanomaiselle ja avarakatseiselle maailmalle kun ei ole.
Kommentit