Me länsimaisten maiden ihmiset elämme tällä hetkellä umpikujaan johtavassa illuusiossa. Vietämme päiviämme yhteiskunnassa, jossa kaikki elämän perusrakenteet on rakennettu kestämättömälle pohjalle ja joiden romahtaminen on vain ajankysymys. Olemme siirtyneet tällä tavalla eräällä tapaa normaalin elämän ulkopuolelle. Olemme nimittäin siirtyneet karulle tielle, jonka päässä ammottaa todellinen turmio. Emme näe kuitenkaan tätä kulkemamme tien päätä, sillä elämme sumussa. Sumussa, jonka hälveneminen aiheuttaisi ihmisten historian suurimman sekasorron.
Länsimaisen yhteiskunnan syntyminen ja muodostuminen on ollut yksi ihmishistorian suurimmista, ellei peräti suurin hirveys. Yhteiskunta, jonka perusidea lepää jatkuvassa elintason - ja talouskasvun nousussa, materialismin vaalimisessa, rahataloudessa, luonnon raiskaamisessa sekä näiden teemojen johdattelemassa näennäisdemokratiassa, on uskomaton illuusio, joka ei tule toimimaan pitkällä aikavälillä mitenkään. Esimerkiksi ei voida olettaa mitenkään, että luonnonvarat riittävät nykyisen elintason ylläpitämiseen nykyisellä teknologialla ja nykyisillä ihmismäärillä muutamaa kymmentä vuotta enempää, saati sitten sitä, että elintaso vielä tästä nousisi. Onkin jokseenkin uskomatonta, että tällaisia itsestään selvyyksiä ei melkein kukaan länsimaissa elävä tajua.
Toisaalta se, että ihmiset eivät suurilta osin tajua tätä länsimaista ongelmaa on ihan ymmärrettävää. Vääristyneet ideat elämisen muodosta ovat niin pinttyneitä meidän kulttuuriimme, että niiden sivuuttaminen on lähestulkoon mahdotonta. Vääristyneet tavat siirtyvät sukupolvelta toiselle ja vahvistuvat vain entisestään. Meidät opetetaan lapsesta pitäen vaalimaan näitä vääristyneitä malleja ja meille annetaan olettaa, että näin asioiden pitäisikin olla (esimerkiksi koulussa ei pyritä edes kyseenalaistamaan nykyistä näennäisdemokratiaa). Tästä seuraa muun muassa se, että koemme usein saavamme onnellisuutemme materialistisista asioista - joka on todella sairasta - ja emme pysty kuvittelemaan kunnolla elämää esimerkiksi ilman sähköä ja moottoriajoneuvoja. Tällaisen syöttämisen ja opettamisen jälkeen onkin todella hankala riuhtoa itseään ulos tällaisesta maailmankuvasta, varsinkin kun tällaisessa maailmankuvassa elämisessä tuntuu kaikki olevan hyvin. Tämä taas johtaa siihen, että länsimaisten tapojen kumoaminen on käytännössä katsoen mahdotonta inhimillisin keinoin. Olemme siis käytännössä katsoen ideamme vankeja.
Länsimaisen illuusion huipennus on käsitys onnellisuudesta, johon koko yhteiskunta päätavoitteenansa pyrkii. Suurin osa ihmisistä ajattelee nimittäin, että olemme onnellisia siksi, kun kaikki on meillä niin hyvin ja meillä on kaikkea. Fakta on kuitenkin se, että vaikka asiat ovat helposti toteutettavissa ja helposti saatavilla, niin onnellisuus ei siitä kasva oleellisesti (tämä on todistettu tutkimustuloksilla). Onnellisuuden perusta lepää sosiaalisuudessa, luonnossa, terveydessä ja luottamuksessa. Näihin asioihin ei materialismi ja elintason nousu liity millään tavalla (okei, ehkä elintason nousu auttaa terveyttä, mutta rajansa kullakin). Elintason nousu voi meistä tuntua tavattomalta onnelta, mutta tosiasiassa se vain johtaa meidät totaaliseen umpikujaan, josta on onni kaukana.
Nykyinen länsimainen kulttuuri tulee kuitenkin romahtamaan pikkuhiljaa. Siitä on jo nyt selviä merkkejä ilmassa, kun esimerkiksi ilmastokriisi (jotkin kutsuvat myös laimeammin sanalla ilmastonmuutos) ja talousongelmat painavat päälle. Kaikista hassuinta tässä on se, että jotkin ihmiset tosissaan yrittävät vielä kiistää ilmastokriisin ja painottavat, että demokratia (=näennäisdemokratia) ja sen luomat ”mahdollisuudet” ovat ainutlaatuisia ja ainoa mahdollisuus täällä elämiselle. En kuitenkaan väitä, etteikö demokratia voisi koskaan toimia ja etteikö se voisi olla ratkaisu. Tällä hetkellä maailmamme tila on kuitenkin sen verran pahassa jamassa, etteivät suuret, paatuneet massat pysty tekemään tarpeaksi suuria ratkaisuja nykyisen tilanteen pelastamiseksi.
Itselleni kaikista suurinta mielipahaa koko tilanteessa aiheuttaa kuitenkin se, että tämä meidän sairas elämäntapa on aiheuttanut ja aiheuttaa niin paljon tuhoa koko muulle planeetalle, että sitä on edes vaikea hahmottaa. Kaikki ne muut lajit, kaikki se kasvillisuus.. sanattomaksi vetää.
Jos jotain nyt tähän loppuun saisin pyytää, niin oikeasti, skarpatkaa nyt edes vähän alusta. Eikö tämä nykyinen tilanne todellakaan hävetä? Miettikää edes hetki mitä kaikkea tuhoa me aiheutamme jos emme nyt heti muuta käsitystämme elämästä. Miettikää sitä maailmanloppua ja katsokaa sitä kuolemaa silmiin. Kiitos.
Länsimaisen yhteiskunnan syntyminen ja muodostuminen on ollut yksi ihmishistorian suurimmista, ellei peräti suurin hirveys. Yhteiskunta, jonka perusidea lepää jatkuvassa elintason - ja talouskasvun nousussa, materialismin vaalimisessa, rahataloudessa, luonnon raiskaamisessa sekä näiden teemojen johdattelemassa näennäisdemokratiassa, on uskomaton illuusio, joka ei tule toimimaan pitkällä aikavälillä mitenkään. Esimerkiksi ei voida olettaa mitenkään, että luonnonvarat riittävät nykyisen elintason ylläpitämiseen nykyisellä teknologialla ja nykyisillä ihmismäärillä muutamaa kymmentä vuotta enempää, saati sitten sitä, että elintaso vielä tästä nousisi. Onkin jokseenkin uskomatonta, että tällaisia itsestään selvyyksiä ei melkein kukaan länsimaissa elävä tajua.
Toisaalta se, että ihmiset eivät suurilta osin tajua tätä länsimaista ongelmaa on ihan ymmärrettävää. Vääristyneet ideat elämisen muodosta ovat niin pinttyneitä meidän kulttuuriimme, että niiden sivuuttaminen on lähestulkoon mahdotonta. Vääristyneet tavat siirtyvät sukupolvelta toiselle ja vahvistuvat vain entisestään. Meidät opetetaan lapsesta pitäen vaalimaan näitä vääristyneitä malleja ja meille annetaan olettaa, että näin asioiden pitäisikin olla (esimerkiksi koulussa ei pyritä edes kyseenalaistamaan nykyistä näennäisdemokratiaa). Tästä seuraa muun muassa se, että koemme usein saavamme onnellisuutemme materialistisista asioista - joka on todella sairasta - ja emme pysty kuvittelemaan kunnolla elämää esimerkiksi ilman sähköä ja moottoriajoneuvoja. Tällaisen syöttämisen ja opettamisen jälkeen onkin todella hankala riuhtoa itseään ulos tällaisesta maailmankuvasta, varsinkin kun tällaisessa maailmankuvassa elämisessä tuntuu kaikki olevan hyvin. Tämä taas johtaa siihen, että länsimaisten tapojen kumoaminen on käytännössä katsoen mahdotonta inhimillisin keinoin. Olemme siis käytännössä katsoen ideamme vankeja.
Länsimaisen illuusion huipennus on käsitys onnellisuudesta, johon koko yhteiskunta päätavoitteenansa pyrkii. Suurin osa ihmisistä ajattelee nimittäin, että olemme onnellisia siksi, kun kaikki on meillä niin hyvin ja meillä on kaikkea. Fakta on kuitenkin se, että vaikka asiat ovat helposti toteutettavissa ja helposti saatavilla, niin onnellisuus ei siitä kasva oleellisesti (tämä on todistettu tutkimustuloksilla). Onnellisuuden perusta lepää sosiaalisuudessa, luonnossa, terveydessä ja luottamuksessa. Näihin asioihin ei materialismi ja elintason nousu liity millään tavalla (okei, ehkä elintason nousu auttaa terveyttä, mutta rajansa kullakin). Elintason nousu voi meistä tuntua tavattomalta onnelta, mutta tosiasiassa se vain johtaa meidät totaaliseen umpikujaan, josta on onni kaukana.
Nykyinen länsimainen kulttuuri tulee kuitenkin romahtamaan pikkuhiljaa. Siitä on jo nyt selviä merkkejä ilmassa, kun esimerkiksi ilmastokriisi (jotkin kutsuvat myös laimeammin sanalla ilmastonmuutos) ja talousongelmat painavat päälle. Kaikista hassuinta tässä on se, että jotkin ihmiset tosissaan yrittävät vielä kiistää ilmastokriisin ja painottavat, että demokratia (=näennäisdemokratia) ja sen luomat ”mahdollisuudet” ovat ainutlaatuisia ja ainoa mahdollisuus täällä elämiselle. En kuitenkaan väitä, etteikö demokratia voisi koskaan toimia ja etteikö se voisi olla ratkaisu. Tällä hetkellä maailmamme tila on kuitenkin sen verran pahassa jamassa, etteivät suuret, paatuneet massat pysty tekemään tarpeaksi suuria ratkaisuja nykyisen tilanteen pelastamiseksi.
Itselleni kaikista suurinta mielipahaa koko tilanteessa aiheuttaa kuitenkin se, että tämä meidän sairas elämäntapa on aiheuttanut ja aiheuttaa niin paljon tuhoa koko muulle planeetalle, että sitä on edes vaikea hahmottaa. Kaikki ne muut lajit, kaikki se kasvillisuus.. sanattomaksi vetää.
Jos jotain nyt tähän loppuun saisin pyytää, niin oikeasti, skarpatkaa nyt edes vähän alusta. Eikö tämä nykyinen tilanne todellakaan hävetä? Miettikää edes hetki mitä kaikkea tuhoa me aiheutamme jos emme nyt heti muuta käsitystämme elämästä. Miettikää sitä maailmanloppua ja katsokaa sitä kuolemaa silmiin. Kiitos.
Kommentit