Homo sapiensit eli nykyajan ihmiset ovat tällä hetkellä yliarvostettuja, egoistisia, laiskoja, määrätiedottomia ja todellisia elämän monipuolisuuden raiskaajia. Ei tarvitse kuin avata silmät niin huomaa, miten hirveäksi maailma on muuttunut sen alkuperäismuodostaan. Varsinkin täällä länsimaissa, missä ylenpalttinen tuhlailu, velttoilu, ahneus ja itsekeskeisyys ovat arkipäivää, ovat asiat todella hirveällä mallilla. Voi jopa todeta rehellisesti, että asiat ovat niin hirveällä mallilla, että ihmiset ja muut kanssamatkustajat saavat maksaa siitä todella kovaa hintaa nyt ja tulevaisuudessa.
Vaikka viittasinkin heti tuossa alussa siihen, että ihmiset ovat todella yliarvostettuja olentoja, niin sitä en kuitenkaan kiistä, etteivätkö ihmiset olisi jollain tapaa myös arvostettaviakin olentoja. Osaammehan me kävellä, kirjoittaa, puhua, ajatella asioita ja olemme luoneet monia uskomattoman hienoja kulttuureja. Ei ole siis syytä aliarvioida ihmisyyttä, eikä ainakaan ole missään nimessä syytä yleistää ihmisyyden heikkoutta, sillä mahtuuhan meidänkin sekaan ja historiaan todella järkeviä yksilöitä. Toisaalta taas, ei ole mitään syytä nostaa ihmisiä yhtään yli muun elinympäristön/eliölajin. Luonto koko monipuolisuudessaan on niin uskomaton asia, että sitä ei voi edes sanoin kuvata ja ihmisen pitäisi olla vain yksi pieni osa tätä koko huikeaa kokonaisuutta. Karu fakta luonnon, meidän maailman ja monipuolisuuden kannalta on kuitenkin se, että tämä ihmisyyden ylikorostaminen on käynyt toteen. Tämä uskomaton ylikorostaminen on iskenyt tähän maailmaan kuin korppikotka kyntensä leijonan mätäneväiseen ruumiiseen. Korppikotkaesimerkkiä vielä karumpi fakta on kuitenkin se, että tätä ihmisyyden ylikorostamista ei pystytä pysäyttämään enää inhimillisin keinoin. Tämä ”ylikorostamisen juna” on sen verran kovassa vauhdissa, että se tulee jyräämään todella paljon tavaraa edestään ja se - jos mikä - on todella sairas ja hirveä asia. Tähän junaan kun lisätään vielä käsitys ihmisten liikakasvusta, niin aikapommi on pamautusta vaille valmis. Tämän junan nopeaan pysäyttämiseen tarvittaisiinkin jokin todella suuri luonnonkatastrofi tai todella ”sairaita” tekoja. Näiden ehtojen toteutuminen on kuitenkin hyvin epätodennäköistä eikä niiden varaan pystytä laskemaan lyhyellä aikavälillä yhtään mitään. Tuntuukin siltä, että meidän peli on jo pelattu ja odotamme vain sitä loppuvihellystä ilman sen suurempia huolia. Ehkä se onkin ainoa keino, joka pitää hyväksyä.
Itse olen luonnon monipuolisuuden arvostaja ja yritän olla luonnonsuojelija. Tämän takia en pysty sulattamaan sitä ajatusta, että ihminen tuhoaa ja raiskaa muuta luontoa. En pysty myöskään sulattamaan mm. tietoa siitä, että yli 30 % muista eliölajeista on kuollut sukupuuttoon pelkästään sen takia, että me, ihmiset, olemme pupeltaneet tällä pallolla. Oikeastaan jos ollaan rehellisiä, niin en edes pysty käsittämään sitä miten ihmiset voivat edes aiheuttaa tällaista tuhoa. Olen pettynyt ihmisyyteen.
Ihmisten aiheuttamat muutokset masentavat minua välillä jo ihan arkisellakin tasolla. Esimerkiksi olen todella pettynyt siihen, että luonnon monipuolisuutta ei pääse havaitsemaan melkein mitenkään täällä betonien ja asfalttien peittämässä kaupungissa (todellakin, koko helvetin asfaltin saisi tunkea hiuksista vittuun saman tien). Saan myös todella paljon mielipahaa siitä jos näen jonkun turhan menopelin, kuten auton, kulkevan katuja pitkin tai kuulen jotain ihannointia ylenpalttisesta tuhlaamisesta. Koko vitutuksen jäävuoren huippu (ts. ilmastokatastrofin huippu, jota rahalta haisevan demokratian hallitsijat eivät edes tunnusta todeksi) on se, että ihminen on vielä kaiken lisäksi saanut aikaan koko maailman laajuisen ilmaston lämpenemisen. Uskomatonta.
Syy miksi tällainen maailma on päässyt syntymään, lienee monen tekijän summa. Näitä tekijöitä mielestäni ovat kärjistettynä seuraavat asiat: kapitalismi, kapitalismin ohjailema näennäisdemokratia, teknologian sairaanoloinen ihannointi ja sattuma. Varsinkin nykyisessä tilanteessa "demokratia" on luonnon ja koko maapallon kannalta kohtalokas ideologia. Se nimittäin jakaa vastuun kulutusta ja elintasoa palvoville massoille, jotka eivät tosiasiassa tiedä ongelmistamme mistään mitään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö demokratia olisi käyttökelpoinen ideologia. Päinvastoin, mielestäni varsinkin suora demokratia anarkismin siivellä on hieno aate ja käytännössä katsoen ainoa järkevä tapa täällä elämiselle. Se on sitten taas eri asia, että voiko tällainen ideologia soveltua tällaiseen maailmankuvaan, missä kapitalismi jyllää eteenpäin. Nimittäin kun asenteet ovat näin pahasti vääristyneet, johtaa "demokratia" totaaliseen rappioon.
Ja lopuksi. Voitteko kertoa minulle mitä hienoa on siinä, että meidän elintasomme on noussut? Mitä hienoa on siinä, että saamme pyyhkiä perseemme paperilla? Mitä hienoa on joululampuissa? Niin ja jos edellä mainituista asioista löytyy jotain hienoa, niin aiheuttavatko ne oikeasti onnellisuutta (mihin tällä kaikella ylellisyydellä ilmeisesti pyritään)? Miten selitätte sen, että esimerkiksi karussa Nepalissa ihmiset ovat tutkitusti paljon onnellisempia, vaikka heillä ei ole ollenkaan turhaa ylellisyyttä toisin kuin täällä Suomessa? Tai voitteko luoda tälle länsimaiselle elämiselle jonkin hyvän pohjan, jotta sitä voisi arvostaa? Ja miksi ihmiset edes ylipäätänsä haluavat raiskata tietoisesti luonnon, kun luonto on kuitenkin meillekin kaiken edellytys? Ei helvetti, uskomatonta.
Haluan vielä lopuksi muistuttaa siitä, että tällä menolla tulevaisuudessa meitä odottavat todella tiukat ajat. Tulee ongelmia ympäristökatastrofien, elintilan, energian, ruuan ja veden kanssa. Olen melkein varma siitä, että historia toistaa jälleen itseään ja syttyy maailmanlaajuinen sota edellä mainittujen syiden takia. En ole varma, johtaako tämä sota sitten lopulliseen tuhoon (=järjettömään ydinsotaan) vai vain uuteen maailmanjärjestykseen. Siitä olen kuitenkin varma, että ilman todellisia muutoksia ihminen korjataan hyvinkin nopeasti pois tämän biosfäärin arsenaalista.
Eikö siis olisi jo aika aloittaa asenteiden ja ideologioiden luominen täysin puhtaalta paperilta uudestaan? Vai haluaako joku tosissaan, että kaikki tämä nykyisen maailman hienous pyyhkäistään pois vain meidän nykyisten typerien ideologioidemme takia? Siihen en oikein jaksa uskoa.
Vaikka viittasinkin heti tuossa alussa siihen, että ihmiset ovat todella yliarvostettuja olentoja, niin sitä en kuitenkaan kiistä, etteivätkö ihmiset olisi jollain tapaa myös arvostettaviakin olentoja. Osaammehan me kävellä, kirjoittaa, puhua, ajatella asioita ja olemme luoneet monia uskomattoman hienoja kulttuureja. Ei ole siis syytä aliarvioida ihmisyyttä, eikä ainakaan ole missään nimessä syytä yleistää ihmisyyden heikkoutta, sillä mahtuuhan meidänkin sekaan ja historiaan todella järkeviä yksilöitä. Toisaalta taas, ei ole mitään syytä nostaa ihmisiä yhtään yli muun elinympäristön/eliölajin. Luonto koko monipuolisuudessaan on niin uskomaton asia, että sitä ei voi edes sanoin kuvata ja ihmisen pitäisi olla vain yksi pieni osa tätä koko huikeaa kokonaisuutta. Karu fakta luonnon, meidän maailman ja monipuolisuuden kannalta on kuitenkin se, että tämä ihmisyyden ylikorostaminen on käynyt toteen. Tämä uskomaton ylikorostaminen on iskenyt tähän maailmaan kuin korppikotka kyntensä leijonan mätäneväiseen ruumiiseen. Korppikotkaesimerkkiä vielä karumpi fakta on kuitenkin se, että tätä ihmisyyden ylikorostamista ei pystytä pysäyttämään enää inhimillisin keinoin. Tämä ”ylikorostamisen juna” on sen verran kovassa vauhdissa, että se tulee jyräämään todella paljon tavaraa edestään ja se - jos mikä - on todella sairas ja hirveä asia. Tähän junaan kun lisätään vielä käsitys ihmisten liikakasvusta, niin aikapommi on pamautusta vaille valmis. Tämän junan nopeaan pysäyttämiseen tarvittaisiinkin jokin todella suuri luonnonkatastrofi tai todella ”sairaita” tekoja. Näiden ehtojen toteutuminen on kuitenkin hyvin epätodennäköistä eikä niiden varaan pystytä laskemaan lyhyellä aikavälillä yhtään mitään. Tuntuukin siltä, että meidän peli on jo pelattu ja odotamme vain sitä loppuvihellystä ilman sen suurempia huolia. Ehkä se onkin ainoa keino, joka pitää hyväksyä.
Itse olen luonnon monipuolisuuden arvostaja ja yritän olla luonnonsuojelija. Tämän takia en pysty sulattamaan sitä ajatusta, että ihminen tuhoaa ja raiskaa muuta luontoa. En pysty myöskään sulattamaan mm. tietoa siitä, että yli 30 % muista eliölajeista on kuollut sukupuuttoon pelkästään sen takia, että me, ihmiset, olemme pupeltaneet tällä pallolla. Oikeastaan jos ollaan rehellisiä, niin en edes pysty käsittämään sitä miten ihmiset voivat edes aiheuttaa tällaista tuhoa. Olen pettynyt ihmisyyteen.
Ihmisten aiheuttamat muutokset masentavat minua välillä jo ihan arkisellakin tasolla. Esimerkiksi olen todella pettynyt siihen, että luonnon monipuolisuutta ei pääse havaitsemaan melkein mitenkään täällä betonien ja asfalttien peittämässä kaupungissa (todellakin, koko helvetin asfaltin saisi tunkea hiuksista vittuun saman tien). Saan myös todella paljon mielipahaa siitä jos näen jonkun turhan menopelin, kuten auton, kulkevan katuja pitkin tai kuulen jotain ihannointia ylenpalttisesta tuhlaamisesta. Koko vitutuksen jäävuoren huippu (ts. ilmastokatastrofin huippu, jota rahalta haisevan demokratian hallitsijat eivät edes tunnusta todeksi) on se, että ihminen on vielä kaiken lisäksi saanut aikaan koko maailman laajuisen ilmaston lämpenemisen. Uskomatonta.
Syy miksi tällainen maailma on päässyt syntymään, lienee monen tekijän summa. Näitä tekijöitä mielestäni ovat kärjistettynä seuraavat asiat: kapitalismi, kapitalismin ohjailema näennäisdemokratia, teknologian sairaanoloinen ihannointi ja sattuma. Varsinkin nykyisessä tilanteessa "demokratia" on luonnon ja koko maapallon kannalta kohtalokas ideologia. Se nimittäin jakaa vastuun kulutusta ja elintasoa palvoville massoille, jotka eivät tosiasiassa tiedä ongelmistamme mistään mitään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö demokratia olisi käyttökelpoinen ideologia. Päinvastoin, mielestäni varsinkin suora demokratia anarkismin siivellä on hieno aate ja käytännössä katsoen ainoa järkevä tapa täällä elämiselle. Se on sitten taas eri asia, että voiko tällainen ideologia soveltua tällaiseen maailmankuvaan, missä kapitalismi jyllää eteenpäin. Nimittäin kun asenteet ovat näin pahasti vääristyneet, johtaa "demokratia" totaaliseen rappioon.
Ja lopuksi. Voitteko kertoa minulle mitä hienoa on siinä, että meidän elintasomme on noussut? Mitä hienoa on siinä, että saamme pyyhkiä perseemme paperilla? Mitä hienoa on joululampuissa? Niin ja jos edellä mainituista asioista löytyy jotain hienoa, niin aiheuttavatko ne oikeasti onnellisuutta (mihin tällä kaikella ylellisyydellä ilmeisesti pyritään)? Miten selitätte sen, että esimerkiksi karussa Nepalissa ihmiset ovat tutkitusti paljon onnellisempia, vaikka heillä ei ole ollenkaan turhaa ylellisyyttä toisin kuin täällä Suomessa? Tai voitteko luoda tälle länsimaiselle elämiselle jonkin hyvän pohjan, jotta sitä voisi arvostaa? Ja miksi ihmiset edes ylipäätänsä haluavat raiskata tietoisesti luonnon, kun luonto on kuitenkin meillekin kaiken edellytys? Ei helvetti, uskomatonta.
Haluan vielä lopuksi muistuttaa siitä, että tällä menolla tulevaisuudessa meitä odottavat todella tiukat ajat. Tulee ongelmia ympäristökatastrofien, elintilan, energian, ruuan ja veden kanssa. Olen melkein varma siitä, että historia toistaa jälleen itseään ja syttyy maailmanlaajuinen sota edellä mainittujen syiden takia. En ole varma, johtaako tämä sota sitten lopulliseen tuhoon (=järjettömään ydinsotaan) vai vain uuteen maailmanjärjestykseen. Siitä olen kuitenkin varma, että ilman todellisia muutoksia ihminen korjataan hyvinkin nopeasti pois tämän biosfäärin arsenaalista.
Eikö siis olisi jo aika aloittaa asenteiden ja ideologioiden luominen täysin puhtaalta paperilta uudestaan? Vai haluaako joku tosissaan, että kaikki tämä nykyisen maailman hienous pyyhkäistään pois vain meidän nykyisten typerien ideologioidemme takia? Siihen en oikein jaksa uskoa.
Kommentit