Yllä olevia kysymyksiä kannattaisi perehtyä miettimään vakavissaan pitkäksi toviksi ennen kuin sanoo automaattisesti ”kyllä” armeijalle ja nykyiselle järjestelmällemme. Jotenkin minulla on vain sellainen kutina, ettei näitä kysymyksiä kukaan viitsi edes lukea tosissaan. Se on äärimäisen harmillinen asia, sillä monet nuoret eivät tunnu tajuavan sitä, että minkälaista väkivaltakoneistoa ja ihmisarvoa loukkaavaa instituutiota me pidämme yllä, kun emme halua paneutua asioihin sen tarkemmin.
Elän siinä oletuksessa, että nykyajan nuoret eivät enää näe sotimista järkevänä ratkaisuna valtioiden välisten ongelmien ratkaisemiseen. Oletan muutenkin, että nykyajan globaalistuminen on luonut tullessaan ainakin länsimaisten maiden välille sellaiset siteet, ettei sotiminen olisi edes missään muodossa kannattavaa, saati sitten edes mahdollista. Euroopan maiden väliset lukuisat sopimukset, maiden välinen laaja yhteistyö, avautuneet markkinat, sekoittuneet kulttuurit ja Euroopan Unioni ovat sellaisia asioita, jotka käytännössä tekevät mahdottomaksi aseellisen sotimisen keskenään. Suomi on myös osana tätä systeemiä.
Kaiken tämän saavutetun rauhan keskellä on kuitenkin maita, jotka haluavat vielä väkisinkin pitää yllä kansallista, käytännössä katsoen koko maata koskevaa mautonta armeijaa. Jopa rauhaa rakastavana kansana pidetty Suomi on yksi näistä hämmentävistä valtioista, jotka pakottavat omat kansalaisensa harjoittelemaan sotimista siviilipalveluksen ja jopa vankilan uhalla. Valtio pakottaa laillisesti jokaisen 18 vuotta täyttäneen terveen nuoren miehen minimissään puoleksi vuodeksi jonnekin päin Suomea harjoittelemaan kuinka aseella ammutaan ja kuinka kuvitellulta viholliselta vedetään henki pois. On jokseenkin uskomatonta, että tällaisia ilmentymiä voi olla tällaisessa ihmisoikeuksia ja maailman rauhaa ylistävässä kulttuurissa.
Ei pidä unohtaa myöskään sitä tosiasiaa, että Suomen asevelvollisuuslaki ja siviilipalveluslaki ovat kokonaisuudessaan muutenkin hämmentävän epäoikeudenmukaisia ja asettaa kansalaisia eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi minkä takia maanpuolustusvelvollisuus koskee pelkästään miehiä eikä naisia? Entä miksi edes kaikkien miesten ei tarvitse osallistua maanpuolustamiseen? Mikä esimerkiksi estää diabeetikon tai polvivaivaisen käymästä siviilipalvelusta armeijan sijaan? Ja ylipäätänsä, eikö maanpuolustamisen pitäisi perustua täyteen vapaaehtoisuuteen eikä älyvapaaseen pakottamiseen?
Onko tällaisessa toiminnassa sitten minkäänlaista järkeä? Ilmeisesti näyttää olevan, kun kukaan ei edes halua puuttua asiaan. Nämä pakotetut nuoret miehetkin menevät pääsääntöisesti armeijaan ilman minkäänlaista todellista motivaatiota. ”Ei siellä mitään tarvitse tehdä, päivärahaa tulee ja munkit maistuu”, ”helpointa se on vaan mennä sinne”, ”siellä saa hyvän kunnon” ja ”mun vanhemmat suuttuisivat jos en menisi armeijaan” – nämä ovat yleisimpiä selityksiä sille miksi armeijaan ylipäätänsä edes mennään. Enää vain pitäisi kysyä, että ovatko nämä edes oikeita selityksiä vai pelkästään laiskuutta ja lyhytnäköistä paskanjauhantaa?
On surullista, että nuoret miehet lähtevät armeijaan muutaman munkin ja ”hienojen” kokemusten perässä, sivuuttaen asepalveluksen todellisen ideologian. Armeija on asepalvelus ja se antaa valmiudet sotimiseen. Sitä tosiasiaa ei muutamat munkit eivätkä kuntopiirit muuta. Liittyessään armeijaan ihminen hyväksyy tällaisen järjestelmän, joka näkee aseellisen valmistautumisen ja ihmisten välisen sodan hyväksyttävinä asioina. Näillä eväilläkö sitä maailman rauhaa rakennetaan? Rakennetaanko sitä parempaa tulevaisuutta uhraamalle äärimmäisen tärkeitä voimavaroja konekivääreihin, pilotteihin, panssarivaunuihin ja sotilashaalareihin?
Suomen pakollista asepalvelusta perustellaan kuitenkin monin hatarin argumentein. Armeijassa kuulemma tehdään pojista miehiä, se takaa Suomelle turvan, se luo kuulemma Suomelle uskottavuutta ja on kuulemma jokaisen suomalaisen miehen velvollisuus käydä armeija. Järkyttävin ”argumentti” millä Suomenkin nykyistä armeijaa perustellaan, on ”ei sotaan varustautuminen tarkoita sitä, että haluaisimme sotia, me vaan varaudumme”. Juu, eipä tietenkään. Ja jälleen kerran historia toistaa itseään, tilaisuus tekee varkaan ja niin edelleen. Sodat kun eivät tästä maailmasta tule koskaan häviämään ellei sotaan varustautumista aiota koskaan lopettaa.
Toisaalta onko sillä sitten edes mitään väliä varustautuuko Suomi sotaan vai ei? Suomella kun ei olisi nykypäivänä sotimalla minkäänlaisia mahdollisuuksia muita valtioita vastaan. Ei ole ydinaseita, liian vähän ihmisiä eikä edes normaalipainoisia kansalaisia. Eihän niillä kuuhun mentäisi. Ja kyllähän sen jokainen historiaa vähänkin lukenut ihminen tietää, että ilman natseja ja järjetöntä tuuria olisi Suomi hyvin todennäköisesti hävinnyt kaikki käymänsä sodat isompia valtioita vastaan. Ja vaikka kipeältä saattaa kuulostaakin, niin Suomen itsenäisyys hankittiin alunperinkin neuvottelemalla, eikä konepistoolia huudattaen.
Itse asiassa, nykytilanteessa Suomen ei edes kannata varautua sotaan aseistautumalla. Kun kerta aseellisesti ei voida kilpailla isompien valtioiden kanssa, niin järkevämpi vaihtoehto on täysin aseeton ja pasifistinen maanpuolustus-ideologia. Pienen valtion paras turva nykymaailmassa on sen puhdas maine ja imago, ei tappiin asti venytetyt asevarastot ja kookas reservi. Tämä olisi myös syytä Suomessa tajuta.
Ensinnäkin, aseettomalla politiikalla Suomi saisi varmasti hyvin paljon positiivista huomiota maailmalla. Suuren mediahuomion avulla voitaisiin kiillottaa Suomen mainetta entisestään, joka on jo nykyiselläänkin varsin hyvä. Aseettomuus olisi myös kunnianosoitus naapurivaltioita kohtaan, kun luottamus voitaisiin osoittaa näin avoimesti. Lopulta kun Suomen pasifistista mainetta oltaisi saatu brändättyä tarpeeksi näyttävästi ja hyvin, oltaisiin tilanteessa, jossa kenenkään valtion ei enää kannattaisi hyökätä Suomeen imagotappiollisista syistä johtuen. Ja kun puolueettomuutta korostettaisiin, niin Suomen syyllisyyden lavastaminenkin olisi liki mahdotonta. Harvoin niitä sotia syttyy muutenkaan, jos ei ole kahta osapuolista siihen osallistumaan. Voidaan myös miettiä sitä, että kenen maan kansalaiset edes hyväksyisivät hyökkäystä täysin pasifistiseen maahan.
Ja kun Suomi ilmoittaisi ensimmäisenä eurooppalaisena maana puolustuksekseen aseettoman vastarinnan, saattaisi se rohkaista myös muitakin maita tekemään samoin. Hyvällä tuurilla Euroopassa voitaisiinkin nähdä laaja pasifistinen aalto, kun valtiot pikkuhiljaa luopuisivat aseistautumisestaan. Se olisi upeaa, se olisi kerta kaikkiaan suuri edistysaskel ihmiskunnan historiassa. Ja eikö sitä jokainen ihminen kuitenkin unelmissaan toivo?
Ainoa konkreettinen ongelma nykyisen armeijan poistamisessa on se, että armeija työllistää niin paljon ihmisiä. Tähänkin kuitenkin saataisiin ratkaisuja, jos vain jaksettaisiin perehtyä asiaan. Ainakin väkivallattoman vastarinnan organisoinnissa riittäisi paljon töitä ihmisille, joten hirveää työttömyyspiikkiä tuskin tultaisiin näkemään.
Naiivissa mielessä on muutenkin todella outoa ajatella, että minkä takia ihmiset varautuvat aina tuntemattomia ihmisiä vastaan automaattisesti väkivaltaisin keinoin. Eikö tästä eläimellisestä piirteestä pitäisi nimenomaan pyrkiä pikkuhiljaa eroon eikä vain jatkaa tätä hämmentävää väkivallan kierrettä? Miksi Suomi ei voisi kerrankin olla edelläkävijä ja rohkeasti ottaa sen ensimmäisen askeleen pasifistisen maailman puolesta? Eikö olisikin mahtavaa jäädä historian kirjoihin kansalaisena, jonka maa oli ennakkoluuloton ja otti soihdunkantajan roolin?
Joka tapauksessa mielestäni olisi korkea aika puntaroida asevelvollisuus-kysymys uudestaan. Tarvitseeko Suomi todella 2,7 miljardin hintaista armeijaa? Onko oikein pakottaa kansalaisia asepalvelukseen? Voitaisiinko puolustusvoimiin meneviä tukia pienentää moninkertaisesti ja sijoittaa siitä saadut rahat esimerkiksi uusiutuvien energianmuotojen tukemiseen, terveyshuoltoon ja rauhaa rakentaviin asioihin? Toivon hartaasti, että me kansalaiset ja varsinkin kutsuntoihin kutsun saaneet nuoret miehet, punnitsisimme armeijakysymystä tosissaan. Ei sinne armeijaan ole pakko mennä jos ei halua tukea nykyistä ideologiaa. Kyllä niitä munkkeja saa muualtakin, kuntoa voi kohottaa lenkkipoluilla ja kuntosaleilla, kavereita voi hankkia uusien harrastusten avulla ja kyllä ne vanhemmatkin ymmärtävät aseistakieltäytymisen jossain vaiheessa. Pelkkä puhe ei myöskään riitä, välillä on tehtävä konkreettisia tekoja asioiden muuttamiseksi.
Avataan silmät ja pohditaan asioita. Pasifistisen muutoksen tekeminen on täysin mahdollista, se vaatii vain konkreettisia päätöksiä ja tekoja. Valta on meidän käsissämme, me olemme vastuussa tulevaisuudesta. Jos haluamme tosissamme kehittyä ihmislajina, niin tekoja on tehtävä. Valinta on sinun ja minun. Ei kenenkään muun. Pasifistinen maailma on valinta, ei utopia.
Ei mulla muuta.
- Niko Elias, ylpeä aseistakieltäytyjä.
Elän siinä oletuksessa, että nykyajan nuoret eivät enää näe sotimista järkevänä ratkaisuna valtioiden välisten ongelmien ratkaisemiseen. Oletan muutenkin, että nykyajan globaalistuminen on luonut tullessaan ainakin länsimaisten maiden välille sellaiset siteet, ettei sotiminen olisi edes missään muodossa kannattavaa, saati sitten edes mahdollista. Euroopan maiden väliset lukuisat sopimukset, maiden välinen laaja yhteistyö, avautuneet markkinat, sekoittuneet kulttuurit ja Euroopan Unioni ovat sellaisia asioita, jotka käytännössä tekevät mahdottomaksi aseellisen sotimisen keskenään. Suomi on myös osana tätä systeemiä.
Kaiken tämän saavutetun rauhan keskellä on kuitenkin maita, jotka haluavat vielä väkisinkin pitää yllä kansallista, käytännössä katsoen koko maata koskevaa mautonta armeijaa. Jopa rauhaa rakastavana kansana pidetty Suomi on yksi näistä hämmentävistä valtioista, jotka pakottavat omat kansalaisensa harjoittelemaan sotimista siviilipalveluksen ja jopa vankilan uhalla. Valtio pakottaa laillisesti jokaisen 18 vuotta täyttäneen terveen nuoren miehen minimissään puoleksi vuodeksi jonnekin päin Suomea harjoittelemaan kuinka aseella ammutaan ja kuinka kuvitellulta viholliselta vedetään henki pois. On jokseenkin uskomatonta, että tällaisia ilmentymiä voi olla tällaisessa ihmisoikeuksia ja maailman rauhaa ylistävässä kulttuurissa.
Ei pidä unohtaa myöskään sitä tosiasiaa, että Suomen asevelvollisuuslaki ja siviilipalveluslaki ovat kokonaisuudessaan muutenkin hämmentävän epäoikeudenmukaisia ja asettaa kansalaisia eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi minkä takia maanpuolustusvelvollisuus koskee pelkästään miehiä eikä naisia? Entä miksi edes kaikkien miesten ei tarvitse osallistua maanpuolustamiseen? Mikä esimerkiksi estää diabeetikon tai polvivaivaisen käymästä siviilipalvelusta armeijan sijaan? Ja ylipäätänsä, eikö maanpuolustamisen pitäisi perustua täyteen vapaaehtoisuuteen eikä älyvapaaseen pakottamiseen?
Onko tällaisessa toiminnassa sitten minkäänlaista järkeä? Ilmeisesti näyttää olevan, kun kukaan ei edes halua puuttua asiaan. Nämä pakotetut nuoret miehetkin menevät pääsääntöisesti armeijaan ilman minkäänlaista todellista motivaatiota. ”Ei siellä mitään tarvitse tehdä, päivärahaa tulee ja munkit maistuu”, ”helpointa se on vaan mennä sinne”, ”siellä saa hyvän kunnon” ja ”mun vanhemmat suuttuisivat jos en menisi armeijaan” – nämä ovat yleisimpiä selityksiä sille miksi armeijaan ylipäätänsä edes mennään. Enää vain pitäisi kysyä, että ovatko nämä edes oikeita selityksiä vai pelkästään laiskuutta ja lyhytnäköistä paskanjauhantaa?
On surullista, että nuoret miehet lähtevät armeijaan muutaman munkin ja ”hienojen” kokemusten perässä, sivuuttaen asepalveluksen todellisen ideologian. Armeija on asepalvelus ja se antaa valmiudet sotimiseen. Sitä tosiasiaa ei muutamat munkit eivätkä kuntopiirit muuta. Liittyessään armeijaan ihminen hyväksyy tällaisen järjestelmän, joka näkee aseellisen valmistautumisen ja ihmisten välisen sodan hyväksyttävinä asioina. Näillä eväilläkö sitä maailman rauhaa rakennetaan? Rakennetaanko sitä parempaa tulevaisuutta uhraamalle äärimmäisen tärkeitä voimavaroja konekivääreihin, pilotteihin, panssarivaunuihin ja sotilashaalareihin?
Suomen pakollista asepalvelusta perustellaan kuitenkin monin hatarin argumentein. Armeijassa kuulemma tehdään pojista miehiä, se takaa Suomelle turvan, se luo kuulemma Suomelle uskottavuutta ja on kuulemma jokaisen suomalaisen miehen velvollisuus käydä armeija. Järkyttävin ”argumentti” millä Suomenkin nykyistä armeijaa perustellaan, on ”ei sotaan varustautuminen tarkoita sitä, että haluaisimme sotia, me vaan varaudumme”. Juu, eipä tietenkään. Ja jälleen kerran historia toistaa itseään, tilaisuus tekee varkaan ja niin edelleen. Sodat kun eivät tästä maailmasta tule koskaan häviämään ellei sotaan varustautumista aiota koskaan lopettaa.
Toisaalta onko sillä sitten edes mitään väliä varustautuuko Suomi sotaan vai ei? Suomella kun ei olisi nykypäivänä sotimalla minkäänlaisia mahdollisuuksia muita valtioita vastaan. Ei ole ydinaseita, liian vähän ihmisiä eikä edes normaalipainoisia kansalaisia. Eihän niillä kuuhun mentäisi. Ja kyllähän sen jokainen historiaa vähänkin lukenut ihminen tietää, että ilman natseja ja järjetöntä tuuria olisi Suomi hyvin todennäköisesti hävinnyt kaikki käymänsä sodat isompia valtioita vastaan. Ja vaikka kipeältä saattaa kuulostaakin, niin Suomen itsenäisyys hankittiin alunperinkin neuvottelemalla, eikä konepistoolia huudattaen.
Itse asiassa, nykytilanteessa Suomen ei edes kannata varautua sotaan aseistautumalla. Kun kerta aseellisesti ei voida kilpailla isompien valtioiden kanssa, niin järkevämpi vaihtoehto on täysin aseeton ja pasifistinen maanpuolustus-ideologia. Pienen valtion paras turva nykymaailmassa on sen puhdas maine ja imago, ei tappiin asti venytetyt asevarastot ja kookas reservi. Tämä olisi myös syytä Suomessa tajuta.
Ensinnäkin, aseettomalla politiikalla Suomi saisi varmasti hyvin paljon positiivista huomiota maailmalla. Suuren mediahuomion avulla voitaisiin kiillottaa Suomen mainetta entisestään, joka on jo nykyiselläänkin varsin hyvä. Aseettomuus olisi myös kunnianosoitus naapurivaltioita kohtaan, kun luottamus voitaisiin osoittaa näin avoimesti. Lopulta kun Suomen pasifistista mainetta oltaisi saatu brändättyä tarpeeksi näyttävästi ja hyvin, oltaisiin tilanteessa, jossa kenenkään valtion ei enää kannattaisi hyökätä Suomeen imagotappiollisista syistä johtuen. Ja kun puolueettomuutta korostettaisiin, niin Suomen syyllisyyden lavastaminenkin olisi liki mahdotonta. Harvoin niitä sotia syttyy muutenkaan, jos ei ole kahta osapuolista siihen osallistumaan. Voidaan myös miettiä sitä, että kenen maan kansalaiset edes hyväksyisivät hyökkäystä täysin pasifistiseen maahan.
Ja kun Suomi ilmoittaisi ensimmäisenä eurooppalaisena maana puolustuksekseen aseettoman vastarinnan, saattaisi se rohkaista myös muitakin maita tekemään samoin. Hyvällä tuurilla Euroopassa voitaisiinkin nähdä laaja pasifistinen aalto, kun valtiot pikkuhiljaa luopuisivat aseistautumisestaan. Se olisi upeaa, se olisi kerta kaikkiaan suuri edistysaskel ihmiskunnan historiassa. Ja eikö sitä jokainen ihminen kuitenkin unelmissaan toivo?
Ainoa konkreettinen ongelma nykyisen armeijan poistamisessa on se, että armeija työllistää niin paljon ihmisiä. Tähänkin kuitenkin saataisiin ratkaisuja, jos vain jaksettaisiin perehtyä asiaan. Ainakin väkivallattoman vastarinnan organisoinnissa riittäisi paljon töitä ihmisille, joten hirveää työttömyyspiikkiä tuskin tultaisiin näkemään.
Naiivissa mielessä on muutenkin todella outoa ajatella, että minkä takia ihmiset varautuvat aina tuntemattomia ihmisiä vastaan automaattisesti väkivaltaisin keinoin. Eikö tästä eläimellisestä piirteestä pitäisi nimenomaan pyrkiä pikkuhiljaa eroon eikä vain jatkaa tätä hämmentävää väkivallan kierrettä? Miksi Suomi ei voisi kerrankin olla edelläkävijä ja rohkeasti ottaa sen ensimmäisen askeleen pasifistisen maailman puolesta? Eikö olisikin mahtavaa jäädä historian kirjoihin kansalaisena, jonka maa oli ennakkoluuloton ja otti soihdunkantajan roolin?
Joka tapauksessa mielestäni olisi korkea aika puntaroida asevelvollisuus-kysymys uudestaan. Tarvitseeko Suomi todella 2,7 miljardin hintaista armeijaa? Onko oikein pakottaa kansalaisia asepalvelukseen? Voitaisiinko puolustusvoimiin meneviä tukia pienentää moninkertaisesti ja sijoittaa siitä saadut rahat esimerkiksi uusiutuvien energianmuotojen tukemiseen, terveyshuoltoon ja rauhaa rakentaviin asioihin? Toivon hartaasti, että me kansalaiset ja varsinkin kutsuntoihin kutsun saaneet nuoret miehet, punnitsisimme armeijakysymystä tosissaan. Ei sinne armeijaan ole pakko mennä jos ei halua tukea nykyistä ideologiaa. Kyllä niitä munkkeja saa muualtakin, kuntoa voi kohottaa lenkkipoluilla ja kuntosaleilla, kavereita voi hankkia uusien harrastusten avulla ja kyllä ne vanhemmatkin ymmärtävät aseistakieltäytymisen jossain vaiheessa. Pelkkä puhe ei myöskään riitä, välillä on tehtävä konkreettisia tekoja asioiden muuttamiseksi.
Avataan silmät ja pohditaan asioita. Pasifistisen muutoksen tekeminen on täysin mahdollista, se vaatii vain konkreettisia päätöksiä ja tekoja. Valta on meidän käsissämme, me olemme vastuussa tulevaisuudesta. Jos haluamme tosissamme kehittyä ihmislajina, niin tekoja on tehtävä. Valinta on sinun ja minun. Ei kenenkään muun. Pasifistinen maailma on valinta, ei utopia.
Ei mulla muuta.
- Niko Elias, ylpeä aseistakieltäytyjä.
15 kommenttia:
Miksei sivari kelpaa? En näe sitä rangaistuksena, vaan vaihtoehtona ja yhtä lailla kannanottona kuin totaalikieltätymisen. Totaalikieltäytymisestä taas ei ole hyötyä yksilölle eikä yhteisölle.
Puhekielessä Eurooppaan ei miellettä kuuluvaksi sen slaavilaisia alueita. Tosiasiassa Eurooppa rajautuu Ural-vuoristoon ja siten Ukraina, Valko-Venäjä ja Venäjä kuuluvat mainitsemaasi tärkeään systeemiin jossa ei ole mahdotonta etteikö aseellista sotimista tapahtuisi. Riittävinä esimerkkeinä tästä ovat Tshetshenian sodat ja Georgian ja Venäjän välinen selkkaus.
Ottaen huomioon sen seikan että naapurissa on lähes diktatorisesti hallittu pinta-alaltaan maailman suurin valtio ja siten mahdollisuus pitää yllä kohtalaisen suuria asevoimia on hyvä että sotilaallinen valtatyhjiö on täytetty kansallisen armeijan voimin, joka on tähän asti toiminut riittävän pelotteena.
Puolustusministeriön budjetti on pienimpiä mitä tulee suhteellisen jakaumaan. Puolustusministeriö lohkaisee 1/5-osan siitä mitä Sosiaali- ja terveysministeriö.* Eli kohtalaisen vähällä rahalla saadaan turvallisuudentunne aikaiseksi. Mielestäni tämä on yllä olevien tietojen valossa kohtalaisen hyvä ja tarpeellinen pulju.
Sotiminen on minun henkilökohtaisesta näkemyksestä viimeinen ja välttämätön paha muiden kuten diplomaattisen keinojen osoittautuessa riittämättömiksi. Sen vuoksi kysyn arvon ylioppilas, onko mielestänne soveliasta antaa mahdollisen kriisin koittaessa ilmaiseksi kohtalaisen hyvin toimiva demokraattinen ja yksilönvapauksia kunnioittava hyvinvointivaltio barbaarisen karhun raiskattavaksi?
Minulle kysymys rintamalle menosta on hankala, myönnettäköön. En pidä itseäni armeijakuntoisena fyysisten ja psyykkisten rajoitteiden johdosta. Mainittujen syiden johdosta vaihdon sivariin 3 viikon armeijapalveluksen jälkeen. Mutta jos mulla olis ollut ns. normivalmiudet olisin varmaan käynyt mukisematta armeijan.
Tällä hetkellä näen asiasta suuret linjat. Tarkoitan että on tarpeellista että enemmistö käy armeijan miehisestä ikäluokasta, mutta hyväksyn toisinajattelun tai toisenlaisen valinnan tekemisen. Mielestäni maa joka väkipakolla pakottaa nuoret miehet epäinhimilliseen asepalvelukseen ei ole puolustamisen arvoinen. Asianlaita riippuu siitä miten määrittelee sanan väkipakko. Suomen linja taitaa olla sanktioita suosiva kun taas Venäjällä uskomukseni mukaan suositaan enemmän väkivaltaa ts. väkipakkoa. Suomen armeijassa ei kuolla simputukseen eikä siviilipalvelus ole mikään huono juttu CV:ssä. Näin ollen pidän Suomen armeijakäytäntöä sivarin rankaiseva pituuskin huomioon otettuna inhimillisenä ja kannatettavana vaihtarina näissä olosuhteissa.
Terveisin, Reklamaatiovastaava.
"Sen vuoksi kysyn arvon ylioppilas, onko mielestänne soveliasta antaa mahdollisen kriisin koittaessa ilmaiseksi kohtalaisen hyvin toimiva demokraattinen ja yksilönvapauksia kunnioittava hyvinvointivaltio barbaarisen karhun raiskattavaksi?"
Onko kukaan puhunut ilmaiseksi antamisesta? Minä en ainakaan. Kulttuureita ja inhimillisiä arvoja tulee aina suojella, se on selvää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että väkivallattomat keinot ovat voimakkaampia ja vahvempia puolustautumisen muotoja kuin väkivallan käyttäminen. Pelkkä käsien nostaminen pystyyn ja yleinen löhöily eivät kuitenkaan riitä, tarvitaan organisoidut suunnitelmat. Näitä strategioita pitäisikin lähteä kehittämään välittömästi.
Suosittelen lukemaan Gene Sharpin pamfletin aiheesta väkivallattomuus. Myös Pentti Linkolan kirjoittama vastaavanlainen pamfletti "Isänmaan ja ihmisen puolesta" kannattaa tsekata läpi. Hyviä kirjoituksia, jotka kiteyttävät minunkin ajatukseni melko hyvin yhteen.
Pahoittelen heti alkuunsa että vastaan ja otan kantaa lukematta ansiokkaasti esittelemiäsi kirjoja, tutustuin aiheeseen vain mitä kuuklettamalla on mahdollista..
Linkolan aatoksista voi kiteyttää isänmaan käsitteen koko elonkehänä.
Yritin muistutella mielessäni mitä Gene Sharpin kirjassa että Wikipedian artikkelissa* mainitut kaksi rauhanomaisen vastarinnan avulla sorretun kansanosan puolesta puhujaa Martin Luther Kingin sekä Mohandas Gandhin ovat saaneet aikaan..
Intiassa vaikuttavina voimina oli idän jättiläisen nationalistinen sekä kansallisen itsenäisyyden kaipuu sekä Yhdysvalloissa mustan väestönosan itsenäisyyden kaipuu tasaveroisina yhteiskunnan jäseninä niin ettei arkielämässä tehtäisi vastaisuudessa rotuerottelua.
Väkivallaton vastarinta ei nähdäkseni muodosta mitään yhteinäistä linjaa koska sitä on maailmankatsomuksena ja voisiko sanoa filosofiana sovellettu niin erilaisista motiiveista lähtien.
1)Intiassa itsenäisyyttä edeltävä nationalismi on ristiriidassa Linkolan käsitteen Isänmaasta koko elonkehrä suuntauksen kanssa.
2)Yhdysvaltain II MS.n jälkeisen aikaan saakka kestänyt rotuerottelun purkaminen on räikäisevästi jotain muuta kuin Intian Apartheidmallinen kastilaitos jossa melkoisen suuri osa väestöstä on vailla tasa-arvoa ja sosiaalisen nousun mahdollisuutta. Kastilaitosmallista valtiota intialaiset itse lähtivät hakemaan itsenäistymisen kautta ja sen he myös saivat.
Mielestäni se mikä toimi Intian itsenäistymisen kohdalla ei välttämättä toimi Suomen olosuhteissa. Britannia oli mitä ilmeisemmin köyhtynyt ja raunoilla Saksaa vastaan käymänsä sodan johdosta sekä kärsi mitä ilmeisemmin sotaväsymyksestä. Britannia oli tuolloin demografisesta näkökulmasta pisara Intian Valtamerestä niin kuin nykyäänkin. Kuitenkin varmaan halutessaan britit olisivat voineet pitää kruununsa jalokiven pidempään talutusnuorassa mutta se olisi vaatinut liian mittavia uhrauksia jotka on mun järkeen käyden mahdottomia mainituissa olosuhteissa.
En nyt väitä että olisit verrannut Suomea Intiaan. Kuitenkin mun henkilökohtaisen näkemyksen mukaan olisi aika mielenkiintoista seurata kuinka argumentoisit kuvitteellisen kriisin eskaloitumisen seurauksena syntyvän Sodan tuhoavien vaikutusten minimoimisesta kahdessa vaihtarissa: A) pasifistisen Suomen ja B)nykymalliseen kansallisarmeijan puolustaman Suomen kohdatessa kriisi.
Argumentoinnin nyrkkeilykehän vastapuoli odottaa hyvin punottua vastaiskua totaalikieltäytyjältä joka on lukenut varmaan hyvin kotiläksynsä! :D
http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4kivallaton_vastarinta
"Linkolan aatoksista voi kiteyttää isänmaan käsitteen koko elonkehänä."
Olisi ehkä sittenkin kannattanut perehtyä asiaan paremmin, sillä väitteesi ei ole tässä yhteydessä totta. Linkola käsittelee pamfletissaan asevelvollisuuden tarpeellisuutta Suomessa, ei luonnon näkökulmasta. Samoin tuossa Gene Sharpin pamfletissa käydään paljon syvällisemmin läpi väkivallattomuuden vahvuutta.
Enempää en ehdi nyt väitellä, mutta se on karu totuus ettei rauhaa voi syntyä ellei osata vastustaa sotaa ruokkivia mielikuvia. Palaillaan toki asiaan paremmalla ajalla.
Miten luulet että jollekki terroristeille selität että älkääpäs nyt hyökätkö ko meillä ei oo aseita. Paljonpa auttaa joku selittely jos joku vitun al-qaida keksis hyökätä Suomeen jossa ei oo aseita.
Vitun itu-hippi-homo.
Huomaa, että on naivin nuoren pojan tekstiä.
Armeijalla on paljon muutakin käyttöä kuin sotiminen. Se toimii äärimmäisessä tapauksessa järjestyksellisenä elimenä, kun kyseessä on katastrofit tai paikalliset levottomuudet. Armeijalla on myös käyttöä monissa muissa tehtävissä kun viranomaiset tarvitsevat apua.
Olen kanssasi samaa mieltä, että välttämättä ei enää nähdä totaalista sotaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei paikallisia levottomuuksia voisi tulevaisuudessa syntyä esim itärajan puolella tai miksei vaikka länsi/etelä naapurissa - tai ihan vaikka täällä koto suomessa. En näe tälläistä käyttäytymistä lähitulevaisuudessa, mutta esimerkiksi luonnonolojen/varojen loppuminen tai muuttuminen saattaa aiheuttaa näitä levottomuuksia.
Armeija toimii kuin vakuutus. Se kannattaa olla, vaikka sitä ei tarvitsisi. Jos ongelmia horisonttiin alkaa kerääntyä on sen uudelleenjärjestely edes 5 vuoden sisällä todella haastavaa tai liki mahdotonta. Se että alamme ajatella täysin pasifistisella tavalla on naivia. Aina löytyy ihmisiä tai ryhmittymiä jotka eivät näin ajattele. Onhan esimerkiksi kommunismikin ihanteellinen/tasa-arvoinen ajatus täysin puhtaimpana muotonaan, mutta ei toimi kuin muurahaisilla.
Ihan hyviä pointteja tekstissä, vaikken kaikkea allekirjoita. Järjettömimmin epätasa-arvo systeemissä toteutuu siinä, että asepalveluksesta vapautetut eivät suorita vastaavaa siviilipalvelusta.
Silti minäkin haluaisin kuulla, miksi pidät siviilipalvelusta pasifistisen kannanoton ja vaihtoehdon sijasta rangaistuksena. Mielestäni pidempi palvelusaika on huono esimerkki: armeijassakin suoraan määrätään alokkaita vuoden palvelukseen. Lisäksi täytyy huomioida vapauden eritasoinen menetys kasarmielämässä vs. siviilihommissa. Mutta muita näkemyksiä odotellessa!
Ymmärrän ja myös haluan, että Suomessa on erilaisia mielipiteitä. On hyvä, että mielipiteitä myös kuunnellaan. Ilmaisit tekstissä mielipiteesi, jonka kanssa en ole samaa mieltä.
Suomen poliisilla on tapana pitää aseita mukanaan. Poliisithan pyrkivät Suomessa järjestämään käyttämään aseitaan ja hoitamaan tehtävänsä väkivalloin. EI. Poliisi pyrkii viimeiseen asti välttämään aseiden ja tarpeettoman voimankäytön käyttämistä. Ei ole kuitenkaan ns. "pasifistista vaihtoehtoa". Toki ylilyöntejä ja virkavirheitä sattuu kyllä, mutta Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa ne tutkitaan.
Minusta Suomella on samanlainen oikeus puolustaa omia kansalaisiaan viimeisenä keinona aseellisesti. On tunnettu tosiasia, mitä selkkauksia sotilaallisesta tyhjiöstä on maailmanhistorian saatossa syntynyt. Sotilaallinen tyhjiö pyrkii aina täyttymään...
Suomen sijaintikaan ei ole helppo: rakas autoritäärinen naapurimme Venäjä on ainoastaan muutaman henkilön mielivallan varassa. Niin pitkään kun Venäjällä ei ole oikeasti toimivaa demokratiaa, sodan uhka on olemassa. Lisäksi ilmaston muutos on saanut kansainvälisen kiinnostuksen siirtymään jäämerelle, jossa on viimeisimmät tunnetut hyödyntämättömät öljyesiintymät. Tämä lisää riskiä sotilaalliseen selkkaukseen, vaikka Suomella ei olisikaan armeijaa.
Ja vielä: jos Venäjä päättäisi tulla rajan yli, olisi Suomi ilman apua hetkessä miehitetty. Mutta suomalaiset tulisivat aiheuttamaan Venäjälle niin suuret tappiot ettei tänne olisi kannattavaa hyökätä. Suomi on rauhaa rakastava maa eikä halua joutua valloitetuksi tai sotatilaan. Siksi pidämme armeijaa yllä, ettei tänne ole edes järkeä tulla.
Juu, olishan se tosi mukava jos ei olis nälänhätää tai sotia ja kaikilla kivaa :)
Omalla tavallaan kyllä äärimmäisen surullista huomata, ettei ihmiset pysty täällä kommentoimaan omilla nimillään vaan pitää verhoutua anonyymiksi. Varsinkin kun osalla ei näytä olevan motiivina mitään muuta kuin puhdas vittuilu.
Ja olen edelleenkin sitä mieltä, että väkivallattomuus on loppuen lopuksi kaikista vahvin puolustautumisen muoto. Ja olen kyllä antanut näissäkin kommenteissa muutamia vinkkejä tästä aiheesta kertoviin teoksiin, jotka kannattaa käydä läpi. Väkivallaton vastarinta on muutenkin lähes kokonaan huomiotta jätetty aihe nykymaailmassa.
Niin ja koittakaa myös ymmärtää se, ettei kaikkia ajatuksia ja kohtia pysty mahduttamaan yhden tekstin sisälle. Lupaan kuitenkin vankilasta päästyäni perehdyttää ihmisiä lisää näihin aiheesiin, joten ei pelkoa :)
No joo. Totta tuo on, mutta sen voin sanoa ettei itänaapuria hirveästi kiinnosta olemmekko rauhan asialla, jos näkevät Suomen valtaamisen olevan hyödyksi itselleen. Suomi pyrkii lisäksi välttämään viimeiseen asti kaikki mahdolliset sotilaalliset konfliktit. Omat puolustusvoimat kun ovat vain se viimeinen turva. Kukaan poliitikko ei niitä halua joutua käyttämään, koska, surullista kyllä, se tarkoittaisi jo käytännössä itsenäisyyden menettämistä tai vähintään muita suuria myönnytyksiä. Maailmassa on vain pari maata joiden diplomatian välineenä voi toimia suuret puolustusvoimat. Esimerkkeinä näistä mm. USA, Venäjä, Kiina ja myös P-Korea.
Uskon itse ihmisten itsekkyyteen. En itse halua sellainen olla, mutta jos Suomi ei tue muita maita sotatilanteissa ei Suomikaan saa apua. Venäläisiäkään ei oikeasti kiinnosta ollenkaan onko vastassa armeija vai kynttilämielenosoitus. Suomen oma armeija vain saattaa saada Venäjän laskeskelemaan onko hyökkäyksestä Venäjälle itselleen mitään hyötyä
Tää sun teksti on todella kaunis ajatus, mutta siinä ei vain yksinkertaisesti ole mitään realistista näkökulmaa! maailma olisi upea paikka jos sotia ei käytäisi ja ihmiset pystyisivät elämään sovussa keskenään... fakta on kuitenkin se, että ihminen on sotinut ja pyrkinyt hallitsemaan toista ihmistä/kansakuntaa jo kivikaudelta saakka. Ihminen on jo tuolloin lyönyt kiven murikalla toista päähän sen takia että oma yhteisö saisi vaikka paremmat luolat haltuunsa. Ihminen siis on itsekäs (et välttämättä sinä tai minä). Ehdotit, että Suomessa siirryttäisiin täysin aseettomaan vaihtoehtoon ja tätä kautta rakennettaisiin maailmanrauhaa. Sinähän et todellisuudessa tiedä, miten esimerkiksi itänaapurimme tähän vuosien saatossa reagoisi, olisihan se aika helppoa esimerkiksi taloudelisesti tai poliittisesti painostaa valtiota, jolla ei ole asevoimia. Voi myös olla, että maailma katsoisi Suomesta esimerkkiä ja lakkauttaisi armeijoitansa, ainakin useat valtiot... tästä päästään siihen että AIVAN VARMASTI löytyy jokin, joka haluaisi hallita ja alistaa ja tällä jollakin olisi uskomattoman hyvät mahdollisuudet se myös toteuttaa. Puhuit myös, että "emme me halua sotaa, me vain varaudumme siihen".. tämä pitää nimenomaan paikkansa. Itse olen suomalainen sotilas, ja en todellakaan ole sotahullu tai muutenkaan sekopää (vaikka todennäköisesti sellaisena minua pidät), ja itse palvelen suomen puolustusvoimissa sen vuoksi, että haluan turvata rakkaan isänmaani itsenäisyyden ja kansalaisten elinmahdollisuudet jokaisessa tilanteessa ja kaikkina aikoina. En toivo, että joudun koskaan ketään tappamaan, sillä tappaminen on väärin oli tilanne mikä tahansa. Kuitenkin, jos Suomi joutuisi sotaan olisin valmis tappamaan itseni, perheeni, isänmaani ja kaikkien muiden suomalaisten puolesta. On myös sinänsä surullista, että ihmiset, jotka uhraavat elämänsä ja työnsä sen vuoksi, että kansallamme olisi aina hyvä olla, eivät saa kaikkien arvostusta. Me puolustamme myös SINUA. Sotilaan ammatti globaalina käsitteenä ei paranna maailmanrauhaa vaan lisää ja vääryyksiä...maailma on huono paikka monilta osin... ymmärrän tämän tosiasian ja toivon että suomi ei enää koskaan joutuisi sotimaan. Silti olen ylpeä siitä, että saan palvella Suomen PUOLUSTUSvoimissa ja olla yksi osa ennaltaehkäisevää vaikutusta, joka takaa jokaisen meidän suomalaisen turvallisuuden.
" Ihminen siis on itsekäs (et välttämättä sinä tai minä)." Miten tästä sitten sinä ja hän on tästä väkivallattomuuden tarpeesta irti. Olisko ihminen sittenki kehittyny sitten sen kivikauden?
Siitä miten asiat ovat ei pidä vetää johtopäätöksiä siihen miten niiden pitäisi olla. En muista kuka iso viisas kuollut ihminen noin sanoi mutta, tässä kohtaa toimii. Eihän tähän helppoja keinoja ole varmasti, mutta kuten "naivi ylioppilas" jo on tehnyt selväksi, eiköhän sellaisiin päästäisi virastollisella ihmisiä ja parilla kolmella miljardilla. Ei voida olettaa, että yhdellä Niko Alasuutarilla voisi edes olla resursseja yksinään suunnitella näin massiivinen systeemi.
Ainoa mitä mies pyytää on että asiaa harkittaisi. Se taisi monille olla liikaa kun tuli noinkin vihamielistä palautetta.
-Axel, Nicon lukiotoveri ja sivari.
Jos puukotat kadulla ihmisen hengiltä lähdet lusimaan elinkautista, mutta jos tapat rintamalla tuhansia ihmisiä saat mitaleja ja kunniaa.
Eli lopettakaa se tekopyhyys ja sodan hyväksyntä missään olosuhteissa. Mikään ei oikeuta tappamaan.
Sodat lähinnä kertovat siitä, miten helposti ihmiset imevät itseensä vallanpitäjien sekä auktoriteettien propagandaa. Tappaminen ja sotiminen onkin yksinkertaisesti silkkaa aivottomuutta.
Suosittelen pesemään kädet laajaa väkivaltaa aiheuttavista asioista, järjettömästä "me ja te" -ajattelusta, ennakkoluuloista, turhista hierarkioista ja laatikkomaisesta ajattelusta. Suosittelen myös pesemään korvat kaikelta propagandalta sekä avaamaan silmät laajemmalle ajattelulle.
Tässä tapauksessa aidosti inhimillisenä pysymyinen maksaa sen puolivuotta vankilassa tai valehtelun jäjestelmästä vapautuksen saamiseksi.
Lähetä kommentti