Possun Palsta

Kirjoitin toukokuussa vuonna 2009 tekstin nyky-yhteiskunnasta ja sen oravanpyörämäisyydestä. Tämä kyseinen teksti kantaa nimeä Huoraus-yhteiskunta ja sen voi edelleenkin lukea blogistani. Tästä kului vähän reilu puoli-vuotta ja tammikuussa vuonna 2010, sain lukion äidinkielen kurssilla tehtävän, jossa minun piti kirjoittaa essee siitä ”mitä minä vihaan”. Päätin ihan huvin vuoksi kokeilla kepillä jäätä ja kopioin edellä mainitun esseekirjoitukseni, ja palautin sen opettajalleni vastauksenani. Tämä kuitenkin osoittautui jonkin asteiseksi virheeksi. Äidinkielen opettajani ei nimittäin tykännyt ollenkaan lukemastaan. Nimittäin opettajan luettua esseeni, sain puhuttelun ja tehtäväkseni kirjoittaa uuden esseen tilalle. Syyksi tähän annettiin se, että tekstini on kuulemma ”liian radikaali ja täynnä asiattomia sanavalintoja”. Hiljaiseksi vetää. Tähänkö sitä ollaan tultu, että enää edes omia mielipiteitään ei saa ilmaista siten miten haluaa? Ymmärrän kyllä, että ”huoraus” ei ehkä ole kaikis...

Tässä maailmassa kaikella on tarkoituksensa. Jokaisella oliolla ja esineellä on jonkinlainen tarkoitus, ja sitä myöten jonkinlainen vaikutus tähän maailmaan. On ilmiselvää, että asia on näin, sillä jos jollain oliolla tai esineellä ei olisi tarkoitusta, ei sitä silloin olisi olemassakaan. Kaikki vaikuttaa siis kaikkeen jollakin tapaa, enemmän tai vähemmän. Historia ja tulevaisuus muokkautuvat prosessin omaisesti jokaisen tapahtuman ja liikkeen aikaansaamana. Maailma on jatkuvassa muutoksen tilassa. Vai voiko joku tosissaan väittää toista? Epäilen. On helppo todeta, ettei mikään tässä maailmassa ole pysyvää; ihmisiä syntyy ja kuolee, puut nousevat ja kaatuvat, uusia eliölajeja ilmestyy ja katoaa, uusia yhteiskuntamuotoja muodostuu ja kuihtuu eikä aika pysähdy koskaan. Muutos on siis koko ajan käynnissä, eikä maailma pysähdy sekunniksikaan. Edes nykyinen maailmantila, jossa kapitalismi porskuttaa eteenpäin, ei ole kiveen hakattu itsestäänselvyys. Maapallolla elää noin 6.7 miljardia i...